Kesän ja erityisesti alkusyksyn aikana sain vastata kymmeniä kertoja kysymykseen, milloin työt taas alkavat. Vedin syvään henkeä ja kerroin, milloin eduskunnan istuntokausi käynnistyy.

Minulle ei kuitenkaan jäänyt kesästä erityisen lomaisaa vaikutelmaa. Istuntotauon aikana istuin neljässä ministerityöryhmän kokouksessa, budjettiriihessä ja 21 muussa kokouksessa. Puhuin kahdeksassa tilaisuudessa ja vedin puheenjohtajana kaksi seminaaria.

Annoin myös 14 haastattelua ja kävin työmatkoilla Vaasassa, Oulussa, Pudasjärvellä, Frankfurtissa (Oder), Lappeenrannassa ja Ylöjärvellä. Julkaisin lisäksi toistakymmentä kirjoitusta ja kirjoitin 45 sivua gradua.

Istuntokausi alkoi siis tiistaina. Aamulla vedin valtioneuvoston kanslian tilaaman selvityksen julkistamistilaisuuden. Demoksen laatimassa selvityksessä pohditaan ihmisten ilmastoasenteita ja mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.

Selvityksestä käy hyvin ilmi, miten universaalia ilmastohuoli nykyään on. Ihmiset ovat myös periaatteessa valmiita toimimaan itse, mutta esteenä on epäilys siitä, että naapuri ei ehkä ole yhtä halukas. Siksi tarvitaan me pystymme -henkeä ja valtiovallalta toimia, jotka takaavat kaikkien osallistumisen ilmastotalkoisiin.

Annettuani pari haastattelua seminaarin päälle kävin katsomassa, kun ilmastolakia vaativat mielenosoittajat olivat muodostaneet kehoillaan eduskunnan portaille tekstin ”ilmastolaki nyt”. Juuri sopivasti kesän aikana julkaistiin valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys Ison-Britannian mallin mukaisen ilmastolain soveltuvuudesta Suomeen.

Sateessa ja viimassa tuntikausia palelleet aktivistit osoittivat sisullaan, että ainakin osa kansalaisista on valmis menemään todella pitkälle pelastaakseen ihmiskunnan ilmastokaaokselta. Puoluerajat ylittävän lakialoitteen ilmastolain puolesta allekirjoitti lopulta 28 kansanedustajaa, minä luonnollisesti mukana.

Puolilta päivin minua haastateltiin ranskalaiseen Libération-lehteen Suomen ydinvoimahankkeista. Eduskunnan syysistuntokausi alkoi virallisesti iltapäivällä kahden aikaan. Istunnon jälkeen käväisin vielä koleassa Suomenlinnassa Ilmatieteen laitoksen 170-vuotissyntymäpäivillä.

Keskiviikko oli varsinainen hallituspäivä. Aamulla istuin ilmasto- ja energiapoliittisen ministerityöryhmän kokouksessa käsittelemässä ilmasto- ja energiastrategiaa. Heti perään olin itse esittelijänä kadun toisella puolella tulevaisuusselonteon ministerityöryhmän kokouksessa.

Illalla osallistuin hallituksen iltakouluun, jossa käsiteltiin kansainvälisen ja EU:n ilmastopolitiikan ajankohtaisia haasteita. Siinä välissä seurasin vielä liikennepoliittisesta selonteosta käytyä keskustelua istunnossa.

Oman leimansa päivälle antoivat metsäteollisuuden jätti-irtisanomiset. Stora Enso ilmoitti irtisanovansa väkeä mm. Imatralta ja Varkaudesta, UPM-Kymmene puolestan irtisanoo satoja työntekijää Kajaanista ja Valkeakoskelta.

Pirkanmaalaisena olen tietysti huolissani Valkeakosken tilanteesta. Vielä heikommat näkymät ovat kuitenkin Kajaanissa, jossa kaupunki menetti kertaheitolla 10 % työpaikoistaan.

Ilmoitukset eivät tulleet yllätyksenä, sillä metsäteollisuus on ajautunut Suomessa krooniseen kriisiin. Vanha, halpaan energiaan, tuontipuuhun ja bulkkituotteisiin perustunut strategia on ollut ratkaiseva virhe, josta maksavat kalliisti nyt tuhannet työläiset ympäri maata. Tästä Vihreät on varoittanut vuosikausia, mutta yhden metsätotuuden maassa varoitukset ovat kaikuneet visusti suljetuille korville.

Metsäteollisuus voi menestyä Suomessa tulevaisuudessakin, mutta se edellyttää radikaalia uudistumista. Alan on lisättävä t&k-satsauksia, nostettava jalostusarvoa sekä kehitettävä uusia tuotteita kuten biomuoveja ja -polttoaineita, lääkkeitä sekä älypaperia. Energia- ja materiaalitehokkuutta on edelleen parannettava ja luonnon monimuotoisuudesta pidettävä huolta.

Päivän kuluessa laitoimme myös hakuun eduskunnassa työskentelevän avustajani sijaisuuden. Lisätietoa työpaikasta voi lukea täältä. Hakemus rohkeasti vetämään!

Torstaina tapasin ympäristövaliokunnan syksyn ensimmäisen kokouksen jälkeen muiden pirkanmaalaisten edustajien kanssa Aamulehden toimittajia. Niin kuin arvata saattaa, irtisanomiset olivat aamun ykköspuheenaihe.

Lounasaikaan puhuin messukeskuksessa ympäristöasiantuntijoiden ammattiliiton YKL:n seminaarissa ilmastonsuojelun vaikutuksesta työllisyyteen. Sen päälle osallistuin eduskuntaryhmän kokoukseen ja istuntoon. Illalla palaveerasin vielä kuntosalilla käynnin jälkeen Cronbergin Tarjan ja Sinnemäen Annin kanssa ilmasto- ja energiastrategiasta.

Perjantaina ilmasto- ja energiapoliittinen ministerityöryhmä jatkoi strategian käsittelyä. Kokouksen jälkeen suuntasin toisena päivänä peräkkäin messukeskukseen, tällä kertaa vetämään valtioneuvoston kanslian tilaisuutta. Siellä julkistimme tilaamamme selvityksen tuotteiden ilmastomerkeistä.

Selvitys tuo hyvin esiin ilmastomerkkien käytön tiellä olevia esteitä. Merkkien edellyttämä päästölaskenta on kallista, yhtenäiset standardit puuttuvat ja merkin pitäisi ottaa huomioon muutkin ympäristötekijät kuin vain ilmasto.

Haasteet pitää kuitenkin suhteuttaa tarpeeseen. Ilmastokriisin välttäminen edellyttää kulutustottumusten radikaalia muuttamista vähähiilisempään suuntaan. Merkit voisivat auttaa kuluttajia tekemään ilmastoa säästäviä valintoja – valintoja, joita he alkuviikosta julkistetun asenneselvityksen mukaan ovat valmiita tekemään.

Istunnosta jatkoin valtioneuvoston kansliaan palaveeraamaan tulevaisuusselonteosta. Sieltä ehätin vielä Tampereelle parturiin.

Lauantaina kävin puhumassa Jyrki Kasvin ja pormestariehdokas Irene Roivaisen kanssa Tampereen vihreiden vaalikampanjan avaustilaisuudessa. Tampereella vihreät lähtevät vaaleihin ennätyksellisellä ja monipuolisella sadan ehdokkaan listalla.

Tilaisuuden päälle kävin kuvauksessa vaalilehteä varten. Muuten kirjoittelin viikonloppuna gradua ja alkavan viikon alustuksia.

Istuntokauden alettua viikkopäiväkirja palaa perinteiseen viikoittaiseen rytmiinsä. Toivottavasti pysytte mukana!