Nopean toiminnan maailmanpelastusyksikköni vajaahenkilöitys jatkui tällä viikolla, sillä Tampereen-avustajani OP osallistui kiinteistö- ja asuntolautakunnan matkalle Amsterdamiin. Edellisellä viikolla Helsingin-avustajani Ansku oli sairaslomalla.
Maanantaina Pirkanmaan edustajien kuukausittaisessa palaverissa pohdittiin budjettiasioita. Valtiolta on tulossa liian vähän rahaa mm. kevyen liikenteen ja vesihuoltohankkeisiin.
Iltapäivällä poikkesin taideopiskelijoiden kuvauksissa. Tehtäväni oli jakaa jokin mieleen painunut matkakokemus, joten kerroin käynnistäni Orissan osavaltiossa Intiassa kuusi vuotta sitten.
Kaksi trooppista hirmumyrskyä oli tappanut 10 000 ihmistä ja hävittänyt rannikon metsäpeitteen. Orissassa tapasin eloonjääneitä tuhoutuneissa kylissä ja mietin, kuinka ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan vielä paljon pahempaa tulevaisuudessa, jos emme saa sitä kuriin.
Kuvausten jälkeen kävin parturissa.
Tiistaina täysistunnossa keskusteltiin eläkeläisten asemasta. Oppositio ryöpytti hallitusta ikäihmisten unohtamisesta. Me vihreät vaadimme 40 euron korotusta kuukaudessa pelkällä kansaneläkkeellä eläville ihmisille.
Illalla osallistuin Tampereella Pirkanmaan vihreiden vaalikampanjan aloitusbileisiin Tullikamarin Klubilla. Tuttuja oli kiva tavata. Rokkia soitettiin liian kovaa. Isäni kuunteli rokkia aikoinaan tarpeeksi, joten minun ei ehkä enää tarvitse.
Palasin yöksi Helsinkiin, jotta ehdin aamulla Fortumin hallintoneuvoston kokoukseen. Työntekijät osoittivat pääkonttorin edessä mieltä, koska yhtiö aikoo keskittää asiakaspalvelua Espooseen. Hallintoneuvosto vetosi hallitukseen, jotta työntekijöiden vaatimukset otettaisiin vakavasti.
Paljon sen enempään emme pysty, sillä hallintoneuvostolla ei ole muodollista valtaa. Olenkin esittänyt elimen lakkauttamista ja sen korvaamista eri sidosryhmille avoimella foorumilla.
Eduskunnassa vietettiin liikuntapäivää, mutta minä vietin työpäivää. Koska valiokuntien kokouksia ei ollut, pystyin keskittymään hommiin omassa huoneessa.
Istunnossa käsiteltiin hallituksen vammaispoliittista selontekoa. Vaikeavammaiset henkilöt tarvitsevat henkilökohtaisia avustajia pärjätäkseen arjessa, mutta selonteko ei tarjoa ratkaisua ongelmaan.
Vihreät ovat julkaisseet vammaispoliittisen ohjelmapaperin, jossa esitetään useita toimenpiteitä vammaisten aseman parantamiseksi. Kaikille apua tarvitseville avustajaa ei varmasti saada aikoihin, mutta akuuteimpia tapauksia varten olemme esittäneet vaihtoehtobudjetissa 40 miljoonan euron määrärahaa.
Illalla kävin kuuntelemassa Euroopan parlamentin vihreän ryhmän seminaarissa paneelikeskustelua EU:n tulevaisuudesta. Debatista tuli värikäs. Ruotsalainen europarlamentaarikko Carl Schlyter vastusti Euroopan integraation syvenemistä ja ranskalainen Daniel Cohn-Bendit taas kannatti sitä – kiivaasti.
Molemmilla näkökannoilla on puolensa. Itse kuitenkin uskon, että ympäristönsuojelua ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta voidaan edistää paremmin vahvistamalla ja laajentamalla EU:ta kuin purkamalla sitä.
Illan päätteeksi salakuljetin kokoomuslaisen ja demarikaverini Pekka Saurin isännöimälle vastaanotolle. Juttelin ruotsalaisen tutkijan kanssa energiapolitiikasta ja Schlyterin kanssa vaihtoehtoisesta taloudesta.
Aamulla osallistuin europarlamentaarikkojen ja järjestöjen palaveriin, jossa puhuttiin Suomen ilmasto- ja energiapolitiikasta – tai lähinnä sen puutteesta. Lopun päivän sukkuloin EP:n vihreiden seminaarin ja normaalien eduskuntakokousten välillä.
Tiedotuksen pettämisen takia seminaarissa oli vain kourallinen yleisöä, vaikka puhumaan oli lennätetty Lester Brownin kaltaisia kansainvälisiä huippunimiä. Itse puhuin iltapäivällä paneelissa ilmastonsuojelun ja kilpailukyvyn yhdistämisestä.
Fiksulla politiikalla näennäisen ristikkäiset tavoitteet on mahdollista sovittaa yhteen. Tähän päästään mm. houkuttelemalla enemmän maita mukaan, käyttämällä markkinapohjaisia ohjauskeinoja, satsaamalla uuden teknologian kehittämiseen ja edistämällä kilpailua sähkömarkkinoilla.
Perjantaina nappasin valiokuntien kokousten ja täysistunnon jälkeen taittopyörän työpöydän alta ja kuljetin sen junassa Tampereelle. Autottoman päivän paneelikeskustelussa juttelin Pia Viitasen (sd.), Marja Tiuran (kok.) ja Minna Sirnön (vas.) kanssa Tampereen liikennepolitiikasta.
Punavihreä allianssimme kannatti joukko- ja kevyttä liikennettä, kun taas Marja puolusti yksityisautoilua. Puhuin mm. siitä, että raideliikenneratkaisua odotellessa kaupungin tulee satsata reippaasti bussiliikenteen kehittämiseen.
Paneelin jälkeen esittelin taittopyörääni. Saan sen koottua ja avattua alle puolessa minuutissa, mikä herätti ihmetystä. Ainakin yksi katsoja kertoi harkitsevansa samanlaisen pyörän ostamista. Pyöriä maahantuo Effekta Oy.
Illaksi palasin taas Helsinkiin osallistuakseni mitalikahveille. Suomalaiset homo- ja lesbourheilijat pärjäsivät hyvin Outgames-kisassa Montrealissa. Osallistuin itse Outgamesiä ennen järjestettyyn kansainväliseen ihmisoikeuskonferenssiin.
Lauantaikin oli Helsinki-päivä. Tähtäsin iltapäivällä kokoukseen Konalaan, mutta myöhästyin kahdella tunnilla.
Syitä oli monia. Törmäsin kaupungilla vanhoihin koulukavereihin, joita en ollut nähnyt vuosiin. Etsin Konalaan kulkevan bussin lähtöpaikkaa ensin Kampista, sitten Rautatientorilta, sitten Elielintorilta ja sitten taas Kampista. Minulla ei ole paljoa hyvää sanottavaa HKL:n viitoituksesta. Kaiken kukkuraksi kuski ei osannut sanoa oikeaa pysäkkiä, joten ajoin ohi.
Ehdin sentään kokouksen jälkeen alkaneisiin tuttavapariskunnan paluubileisiin. Toinen puolisko oli ollut Belgiassa taistelemassa ydinaseita vastaan, toinen Indonesiassa edistämässä ilmastonsuojelua.
Illalla minut vietiin syntymäpäiväillalliselle. Matkalla olin myöhästyä taas ankarasti, sillä kolmosratikka päätti lähteä huristelemaan ihan ikiomaa reittiään. Jos joukkoliikenne on tällaista, ei ole ihme, että niin moni valitsee yksityisauton.
Ruoka Kuurnassa oli parasta, mitä olen syönyt todella pitkään aikaan.
Sunnuntaina vietin iltapäivän palaverissa, jossa käytiin läpi ydinvoiman ongelmia. Sitten palasin taas Tampereelle kirjoittamaan ympäristöpoliittista pamflettiani.
