Menin Helsinkiin jo maanantaiksi. Tapasin kauppa- ja teollisuusministeriössä ilmasto- ja energiastrategian valmistelusta vastaavia virkamiehiä. Säännölliset tapaamiset ovat yksi keino, jolla pyritään huolehtimaan sujuvasta tiedonkulusta strategia ja tulevaisuusselonteon välillä.

Illansuussa puhuin Helsingin työväenopiston Energiaa ilman ilmastonmuutosta? -luentosarjassa. Paikalla oli väkeä mukavanlaisesti, vaikka Helsingin Sanomien menovinkissä aloitusaika oli toista tuntia todellista myöhemmin.

Yleisökysymyksissä tuli hyvin esiin, että ihmiset janoavat tietoa tavoista säästää energiaa ja vähentää päästöjä. Viestintään pitää siis satsata toden teolla.

Olin vähän helisemässä puhetilaisuuksien kanssa, sillä heti seuraavana päivänä oli kaksi alustusta. Aamulla poljin Pasilan asemalta Tekesiin ClimBus-yhteistyöfoorumiin tarjoamaan ajankohtaiskatsauksen ilmastopolitiikasta meillä ja maailmalla.

Iltapäivällä alustin Finlandia-talossa. Energia-alan toimijoita runsaasti koonneessa sähkömarkkinaseminaarissa muita puhujia olivat mm. ministeri Pekkarinen ja Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius.

Omassa alustuksessani yritin hahmotella ilmastohaasteen suuruusluokkaa. Nykyään lähes kaikki ymmärtävät ilmastonmuutoksen vakavaksi ongelmaksi. Harva kuitenkaan käsittää, kuinka merkittäviä muutoksia sen torjuminen todella edellyttää.

Seminaarin jälkeen rupattelin osanottajien kanssa buffet-päivällisellä. Epäilyttävän lihaisalta maistuvasta salaatista löytyi pienen tutkiskelun jälkeen yllättäviä kinkunpalasia.

Tilaisuuksien välissä kävin istunnossa ja annoin puhelinhaastattelun The Voice -radiokanavalle energiansäästöstä.

Tapasin myös ulkoministeriön väkeä Helsinki-prosessin ilmastoa ja energiaa koskevista jatkohankkeista. HP on onnistunut synnyttämään dialogia pohjoisen ja etelän välille, eikä se olisi kattava ilman myös ilmasto- ja energia-asioiden käsittelyä.

Keskiviikkoaamuna pidettiin valmistelemani seminaari Kesärannassa. Tulevaisuusselonteon asiantuntija- ja ministeriryhmien jäsenet keskustelivat pääministerin johdolla pari tuntia tulevan työn näkökulmista ja painopisteistä.

Pohjustin työn käytännön puitteista ja johdattelin keskusteluun muutamilla kysymyksillä. Oli ilahduttava merkki, että kolmen tunnin työseminaariin ehti paikalle pääministerin lisäksi neljä muuta kiireistä ministeriä.

Iltapäivällä kävin istunnossa ja annoin puhelinhaastattelun Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijoiden Utain-lehdelle ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Sitten taas puhumaan.

Kalastajatorpalla energiapäivän paneelissa keskustelin mm. Atte Korholan ja KTM:n Taisto Turusen kanssa. Taisto ja minä komppasimme ahkerasti toisiamme.

Paneelista riensin ratikalla eduskuntaan EU:n energiapolitiikkaa käsittelevään tilaisuuteen. Jouduin karkaamaan kesken ehtiäkseni Tampereelle pakkaamaan.

Seuraavana päivänä lähdin nimittäin Wieniin Euroopan vihreiden kokoukseen. Ennen lentoa ehdin käydä valiokunnan kokouksessa keskustelemassa budjettilausunnosta.

Kentältä annoin haastattelun Olivialle suosikkikirjoistani. Olisin antanut haastattelun myös toiselle lehdelle työsuhdeautoilun suosimisesta verotuksessa, mutta toimittaja ei koskaan vaivautunut soittamaan takaisin.

Toimittajan töitä tehneenä ymmärrän hyvin, että suunnitelmat muuttuvat ja haastateltavat vaihtuvat. Jos haastattelu kuitenkin sovitaan, olisi kohteliasta ilmoittaa sen peruuntumisesta. Viikon sisään tämä oli jo toinen toimittajan tekemä ohari.

Lento oli jo lähtiessä myöhässä, joten perillä Wienissä jouduin ottamaan taksin keskustaan. Parlamentin vihreiden toimistossa pidettiin vihreiden ministerien tapaaminen.

Järjestäjät olivat vaatimalla vaatineet minut kokoukseen, koska kumpikaan ministereistämme ei päässyt vielä tuolloin paikalle. Oletin siis, että minulla olisi jokin rooli tapaamisessa.

“Ministeritapaaminen” osoittautui kuitenkin vapaamuotoiseksi teetuokioksi, jossa oli paikalla Tsekin ympäristöministeri Martin Bursik ja Brysselin ympäristö- ja monesta muusta asiasta vastaava ministeri Evelyne Huytebroeck.

Juttelimme niitä näitä ilman varsinaista asialistaa. Surin joka hetki turhan lentämisen hiilitonneja.

Tapaamisen jälkeen söimme päivällistä meksikolaisessa ravintolassa. Seuraamme liittyi paikallinen kansanedustaja Ulrike Lunacek, jonka kanssa olin viime vuonna ollut samassa paneelissa Montrealissa.

Ulriken mukaan poliittinen tilanne Itävallassa on hankala. Kahden suuren – demarien ja konservatiivien – koalitio on sisäisesti hajanainen, ja vihreät ovat oppositiossa kahden äärioikeistolaisen puolueen kanssa.

Äärioikeiston pelossa hallitus harjoittaa muukalaisvihamielistä maahanmuuttopolitiikkaa. Se on mm. alkanut hajottaa perheitä ja käännyttää maassa iät ja ajat asuneita kosovolaisia, joiden koko elämä on Itävallassa. Vihreiden mielenosoitus käännytyksiä vastaan keräsi 10 000 ihmistä.

Perjantaina aamulla kerroin tiedotustilaisuudessa Suomen vihreiden kokemuksista hallituksessa. Paikalla oli Itävallan yleisradion ja uutistoimiston toimittajia.

Suomen Wienin-suurlähetystö oli ystävällisesti järjestänyt kiinnostavia oheistapaamisia. Tiedotustilaisuuden jälkeen tapasin itävaltalaista kollegaani Andreas Wablia. Entinen vihreiden kansanedustaja toimii nykyään sosiaalidemokraattisen liittokanslerin ilmastoasiantuntijana. Wablia kiinnosti erityisesti ydinvoima, minä kyselin uuden tehtävän taustoista ja luonteesta.

Kesken kokouksen tuli tekstiviesti, jossa kerrottiin Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ja Yhdysvaltain “entisen tulevan presidentin” Al Goren saaneen Nobelin rauhanpalkinnon. Valinta oli erinomaisen ajankohtainen ja perusteltu.

Jotkut kommentaattorit ihmettelivät, mitä tekemistä ilmastonmuutoksella on rauhan kanssa. Paljonkin.

Esimerkiksi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on arvioinut, että kuivuuden paheneminen ja aavikon leviäminen viime vuosikymmeninä saattavat olla Darfurin kriisin taustalla. YK:n ympäristöohjelman UNEPin mukaan konfliktit saattavat levitä Sudanissa uusille alueille ilmastonmuutoksen edetessä.

Ilmastokriisin runtelemassa maailmassa pula vedestä ja ruoasta pahenee, köyhyys lisääntyy ja miljoonat joutuvat jättämään kotinsa pakolaisina. On ilmeistä, että tällainen maailma on turvattomampi meille kaikille.

Liittokanslerin toimistosta suurlähettiläs Kirsti Kauppi vei minut lounaalle mykistävään residenssiinsä. Toista sataa vuotta vanha asunto oli hienoin koskaan näkemäni.

Lounaalla juttelimme Itävallan energiaviraston varajohtajan Herbert Lechnerin kanssa. Itävalta tukee avokätisesti koteja siirtymisessä uusiutuvaan energiaan. Muuten monet maan toimista kuulostivat varsin vaatimattomilta suhteessa tarpeeseen. Ei olekaan ihme, että Itävallan päästöt ovat jo 36 % yli Kioton pöytäkirjan asettaman tavoitteen.

En ollut käynyt Wienissä aiemmin, joten käytin tilaisuutta hyväksi ja kävelin osan matkaa lounaalta parlamenttitalolle. Wien vaikuttaa kauneimmalta näkemältäni kaupungilta. Parlamenttitalo on jättimäisessä palatsimaisuudessaan mykistävä.

Iltapäivällä osallistuin Euroopan vihreiden kokoukseen, jossa käsiteltiin erityisesti tulevaa yhteiseurooppalaista vaalikampanjaa. Tuoreiden vaalien voittajat ja hallitusvastuuseen päässeet taputettiin estradille.

Kerroin lyhyesti Suomen vihreiden saavutuksista hallituksessa: ympäristöveropaketista, sosiaaliturvauudistuksesta, vaaliremontista, sisäisestä adoptiosta ja tavoitteesta taittaa energiankulutuksen kasvu. Jälkeeni puhui Irlannin ruoka-asioista vastaava apulaisministeri Trevor Sargent.

Buffetissa oli tarjolla mm. kurpitsakeittoa ja kurpitsakääryleitä kurpitsansiementen kera. Nanna tutustutti minut vihreisiin Sloveniasta ja Puolasta.

Läksin Nannan ja Remeksen Tanjan kanssa kävelylle. Poikkesimme museopuodin lisäksi ekosisustuskaupassa ja reilun kaupan liikkeessä.

Olen aika huono shoppailija, joten en ostanut mitään. Vasta myöhemmin illalla innostuin mustista, vegaanisista lenkkareista, joissa oli kirkkaanvihreitä raitoja. Kun puoluesihteerimme Panu yritti joskus yhdentoista jälkeen houkutella baariin, olin jo makoilemassa hotellissa.

Paluumatkalla meinasi tulla hoppu. Lähdin kentälle runsaat kaksi tuntia ennen lentoa, mutta yhteydet olivat yllättävän hankalat.

Ensin kävelin metroasemalle ja odottelin metroa aikani. Metrossa meni aikaa, ja rautatieasemalla sai kävellä pitkän tovin, ennen kuin pääsi lentokenttäjunan laiturille. Junia taas kulki vain kerran puolessa tunnissa, ja matkaan meni pari kymmentä minuutia.

Olin kentällä vähän viime tipassa, mutta ehdin onneksi lennolle hyvin. Luin Financial Timesin ympäristöliitettä.

Illalla tapasin paljon vanhoja tuttuja entisen kämppäkaverini Sallan ja hänen puolisonsa Harrin tupaantuliaisissa. Sunnuntaina nukuin myöhään ja tein töitä kotona Tampereella.