Vaaliviikon maanantainakaan en päässyt vaalityöhön kentälle, vaan istuin koko päivän tulevaisuusselonteon skenaarioverstaassa. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen vetämässä verstaassa pohdittiin, miltä vähäpäästöinen Suomi voisi näyttää vuonna 2050.
Tiistaiaamuna alustin Katajanokalla tulevaisuuden koulutustarpeita ennakoivassa opetusministeriön seminaarissa. Hahmottelin tulevaisuuden polkuja otsikolla “ilmastokaaos vai uusi teollinen vallankumous” – ja yritin avata syitä sille, miksi olemme matkalla kohti ensimmäistä, vaikka jälkimmäinen olisi tuhannesti järkevämpi valinta.
Ympäristövaliokunnassa jatkettiin kuulemista EU:n ilmasto- ja energiapaketista. Istunnon päälle kävin osallistumassa maailmanennätyksen tekemiseen syömällä sohvalla Kirsi Pihan vieressä purnukallisen Reilun kaupan jäätelöä maailman suurimmalla kahvitauolla.
Keskiviikkona annoin hallitusryhmän aamukokouksen päälle haastattelun Radio Rockille ja poseerasin Fortumin lehteen Mannerheimintien ruuhkassa. Iltapäivällä kävin eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmän kokouksessa. Istunnossa väiteltiin ajankohtaisista pankkien valtiontakauksista.
Torstaina tapasin valiokunnan kokouksen jälkeen pikaisesti koululaisia Messukylän lukiosta. Vihreät oli Tampereen osaamis- ja elinkeinolautakunnassa mukana turvaamassa lukion toimintaa.
Abien jälkeen seurasi kokouskimara: tulevaisuusselonteon tiimi, vihreä eduskuntaryhmä ja istunto. Suullisella kyselytunnilla pääsin kysymään nuorten vaikuttamismahdollisuuksien edistämisestä.
Päivän päätteeksi esittelin Vihreiden tilaisuudessa ruuhkamaksuja. Vihreän ajatushautomon malliinhan voi tutustua täällä ja julkaisutiedotteeseen täällä.
Perjantaina ympäristövaliokunnassa odotettiin kunnon matsia, sillä kuultavina olivat eurokansanedustajat Satu Hassi ja Eija-Riitta Korhola. He ovat tunnetusti ilmasto- ja energiapolitiikasta usein lähes päinvastaista mieltä. Kuuleminen sujui kuitenkin rauhallisesti.
Istunto venähti poikkeuksellisen pitkäksi, sillä käsiteltävänä oli kiireellinen esitys järjestelyistä, joilla pyritään turvaamaan islantilaisen Kaupthing-pankin suomalaisten asiakkaiden rahat. En ehtinyt jäädä äänestykseen, sillä jouduin lähtemään Hämeenlinnaan kristilliseen kulttuurifoorumiin.
Foorumissa otsikkoni oli raflaava “Miksi sallimme tuhon?”. Kovin tämänpuoleisen eduskunnan pankkiväittelyn jälkeen oli elvyttävää päästä keskustelemaan sellaisista asioista kuin toivo ja armo. Mielenterveydelleni tällaiset tilaisuudet tekevät hyvää.
Varsinaista vaalipäivää edeltävänä päivänä pääsin vihdoin keskittymään vaalityöhön. Päivystin vaalimökillä ja luukutin avustajani OP:n kanssa esitteitä.
Illalla Vihreät näytti ilmaiseksi Niagarassa John Websterin mainion dokumentin Katastrofin aineksia. Elokuva on ajatuksia herättävä ja monin paikoin hauskakin kuvaus espoolaisperheen kokeesta sinnitellä vuosi ilman fossiilista öljyä. Kutkuttavimpia ovat perheen äidin skeptiset kommentit isän lähes maaniset mitat saavasta hankkeesta.
Webster onnistuu mainiosti havainnollistamaan, miten öljyn käyttö kulkee läpi länsimaisen elämäntavan. Samalla hän osoittaa, miten loppujen lopuksi pienillä asioilla tavallinen perhe voi leikata ilmastokuormitustaan.
Välillä mopo kuitenkin riistäytyy käsistä. Kaukolämmön vaihtamista sähkölämmitykseen ei oikein voi perustella ekologisesti. Myös biodieselin hakeminen autolla satojen kilometrien päästä on aika tehotonta.
Ilmaston kannalta fossiilinen öljy kannattaisi juurikin käyttää muoviin ja muihin tuotteisiin eikä polttaa hiilidioksidina taivaalle. Äärimmäisyyksiin yltävä muovista luopuminen ampuu vähän siis ohi.
Illan baarikierros jäi vaatimattomaksi. Tyydyin käymään vain uudessa Blue Oysterissa ja Pinkissä.
Sunnuntain valmistelin kotona alkavan viikon esityksiä ja virittäydyin illan vaalivalvojaisiin. Minut oli värvätty viime hetkellä soittamaan levyjä, joten valikoin mukaan mm. suomalaista hoppia ja kevyttä fiilistelyä. Biisien vaihtamisen välissä annoin haastatteluja ja yritin ehtiä jututtaa juhlaväkeä.
Tunnelma YO-talolla oli jo varhain korkealla ja singahti tuloslaskennan edetessä katon läpi. Uutiset Vihreiden nousemisesta neljänneksi suurimmaksi puolueeksi Vasemmistoliiton ohi koko Suomessa ja toiseksi suurimmaksi sekä Helsingissä että Espoossa otettiin vastaan villein taputuksin ja riemunkiljahduksin.
Tamperelaisten sydäntä lämmitti erityisesti fantastinen tulos omassa kaupungissa. Kolme lisäpaikkaa nykyisen kahdeksan päälle ylitti kaikki odotuksemme! Myös koko Pirkanmaan tulos oli kerrassaan ensiluokkainen.
Kiitos vielä kerran!