Maanantain tein töitä kotona. Iltapäivällä kävin vanhan opiskelukaverini Hertta-Mari Kaukosen haastateltavana Aviisiin. Puhuimme mm. opintojen ja työn yhteensovittamisesta, yliopistolaista, Kööpenhaminan kokouksesta sekä kansalaistottelemattomuudesta.
Keskustelin myös puhelimitse tuulivoima-alan yrityksen toimitusjohtajan kanssa tuulivoiman edistämisestä. Illan suussa piipahdin valtuustoryhmän kokouksessa.
Tiistain alkuun tapasin Kanadan suurlähettilästä tulevaisuusselonteosta ja Kööpenhaminan näkymistä. Talousvaliokunnan kokouksen ja istunnon jälkeen olin väestö- ja kehitysryhmän porukassa esittelemässä ministeri Risikolle aloitetta hiv-lähettiläästä. Lähettiläs antaisi kasvot hiv-työlle ja voisi edustaa Suomea ulkomailla alan tapaamisissa.
Illansuussa istuin ensin viestinnän kehittämistä pohtivassa palaverissa ja sitten puheenjohtajiston kokouksessa puoluetoimistolla. Yöksi matkustin Lappeenrantaan.
Keskiviikko vierähti sarjansa ensimmäisessä tulevaisuusfoorumissa. Tilaisuuksissa esitellään ja keskustelutetaan tulevaisuusselontekoa ympäri Suomea.
Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla teemana oli kestävä teknologia ja energiantuotanto. Tilaisuuden ohjelman ja esitykset voi ladata foorumin sivuilta.
Foorumin alkuun esittelin selonteon keskeisen sisällön. Alueen kommenttipuheenvuorojen jälkeen kollegani Tiilikaisen Kimmo hahmotteli ilmastoteknologian mahdollisuuksia Suomelle ja TEKESin Teija Lahti-Nuuttila alusti kestävien ratkaisujen kaupallistamisesta ja käyttöönotosta.
Loppufoorumissa alustajat perkasivat energiateknologiaa ja esittelivät yliopiston osaamista. Professori Lassi Linnanen kertoi mielenkiintoisen pikkutiedon: akkuporakoneita käytetään keskimäärin viisi minuuttia vuodessa. Kaikkea ei ehkä kannattaisikaan omistaa, vaan yhteiskäyttö ja lainaaminen olisivat tehokkaampia.
Seminaarin lomassa annoin haastattelut parille tv-kanavalle ja YLEn radiouutisiin. Tilaisuuden päätteeksi ex-kollegani kierrätti minut katsomassa tuulivoimayhtiö The Switchin uutta tehdasta. Paluujunassa pidin tiimini kanssa purkupalaverin. Hukkasin myös kaulaliinani.
Torstaina annoin haastattelun Ulkopoliittisen instituutin tutkimukseen kansainvälisen politiikan näkymistä. Talousvaliokunta sai valmiiksi kiistellyn mietinnön kauppojen sunnuntaiaukioloista. Vastalauseen jätti poikkeuksellinen joukkio edustajia keskustasta, kokoomuksesta, SDP:stä, Vasemmistoliitosta ja kristillisdemokraateista.
Aukiololakia on sorvattu pitkään. Vihreiden alun perin ajama malli pyrki turvaamaan kilpailuedun lähikaupoille ja vähentämään autoilua. Valitettavasti se ei saanut riittävästi tukea hallituskumppaneilta – tai työmarkkinajärjestöiltä.
Nyt käsiteltyyn lakiin sisältyy hyviä ja huonoja puolia. Hyvää on aukiolojen selkeytyminen ja mahdollisuus käydä kaupassa vapaammin. Huoltoasemien myynti on samalla viivalla muun kaupan kanssa, eivätkä kauppakeskukset voi pakottaa pieniä liikkeitä olemaan auki.
Valitettavaa taas on erityisesti se, että laki uhkaa vahvistaa isojen kauppojen asemaa. Tämä voi johtaa liikennemäärien kasvuun ja lähipalveluiden saatavuuden heikkenemiseen. Näihin kysymyksiin täytyy puuttua mm. kilpailulainsäädännöllä, verotuksella ja kaavoituksella.
Valiokunnan mietinnössä kohensimme pienten liikkeiden oikeutta suhteessa kauppakeskuksiin ja vaadimme hallitukselta lisärahaa kyläkauppojen tukemiseen. Edellytimme hallituksen raportoivan lain vaikutuksista mm. työntekijöiden ja pienyrittäjien asemaan, lähipalveluiden saatavuuteen, yhdyskuntarakenteeseen sekä liikenteeseen.
Ennen eduskuntaryhmän kokousta juttelin St1:n johtajan Mika Anttosen kanssa maailman ja Suomen energiatalouden tulevaisuudesta. Arvostan ihmisiä, jotka ovat asioihin perehtyneitä, asialleen omistautuneita ja suorapuheisia. Anttonen on yksi heistä.
St1 on menestynyt tekemällä kaiken väärin ja tarttumalla hankkeisiin, jotka eivät perinteisiä energiayhtiöitä ole kiinnostaneet. Niinpä St1:n bisnestä ovat mm. pienoistuulivoimalat ja hajautettu biopolttoaineiden valmistaminen jätteistä.
Iltapäivällä alustin säätytalolla FIBS-yritysverkoston tilaisuudessa kuluttajien ohjaamisesta kestäviin valintoihin. Sieltä riensin talousvaliokunnan tiedotustilaisuuteen. Kyselytunnilla Outi Alanko-Kahiluoto kysyi ministeri Anttilalta metsänhoidon uusista menetelmistä.
Illan päätteeksi kävin Vihreän miesliikkeen vieraana juttelemassa tavoista edistää miesten osallistumista ja vahvistaa miesteemoja Vihreissä. Voin lämpimästi suositella miesliikkeeseen liittymistä kaikille. Toisin kuin Vihreisiin Naisiin, liikkeeseen voivat muuten liittyä kaikkien sukupuolten edustajat.
Perjantain alkuun tapasin australialaisen Clive Hamiltonin, joka on kotimaassa tunnettu kriittisenä tutkijana ja ajattelijana. Jotain historian ironiaa oli siinä, että juuri vihreiden ehdokkaaksi asettunut Clive oli Suomessa demarien Kalevi Sorsa -säätiön kutsumana. Keskustelimmekin siitä, miksi demarit hakevat – ja tarvitsevat – kipeästi uutta suuntaa.
Clive kertoi vastauksestaan niille, jotka yrittävät jarruttaa ilmastonsuojelua sillä perusteella, ettei pienen Australian valinnoilla ole merkitystä (kuulostaako tutulta?). Jos maailma jaettaisiin 70:een Australian kokoiseen päästöjen tuottajaan, voisivat kaikki vedota samaan argumenttiin eikä kenenkään tarvitsisi tehdä mitään. Todellisuudessa kaikkien on toimittava.
Perään tapasin luomuliittolaisia maataloudesta ja ilmastonsuojelusta. He muistuttivat siitä, että elinkaarilaskennassa pitää ottaa huomioon kiertoviljely ja se, että luomutuotannossa pellot ovat osan aikaa nurmella.
Talousvaliokunnan jälkeen kävin puhumassa rakennusyritys Optiplanin juhlaseminaarissa vähäpäästöisistä rakennuksista. En olisi ehkä ehtinyt ratikalla istuntoon, joten olin harkinnut tilaisuuden väliin jättämistä. Tämän takia yhtiö oli järjestänyt paluukyydin hybriditaksilla.
Suomen ensimmäisen hybriditaksin hankkinut kuski kertoi säästävänsä polttoainekuluissa muhkeat 8 000 euroa vuodessa. Hän ihmettelikin, miksi kukaan enää viitsii ajaa perinteisillä polttomoottoritakseilla.
Istunnon jälkeen ranskan tunti häiriytyi sen takia, että jouduin tekstiviestitse säätämään vastausta Turun Sanomiin. Energiayhtiöiden lobbari Paavo Lipponen kun oli omistanut valtaosan tuoreimmasta kiukuttelukolumnistaan tulevaisuusselonteon ja minun haukkumiseen. Otin tämän luonnollisesti suurena kunnianosoituksena.
Lauantaina myöhästyin puoluehallituksesta, sillä puhuin sähköautomessuilla. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä arvioi, että vuoteen 2020 sähköautoalan liikevaihto Suomessa voisi nousta 1–2 miljardiin euroon ja työpaikkojen määrä jopa 8 000:een. Tämä edellyttää kuitenkin määrätietoista politiikkaa sähköautojen käytön edistämiseksi ja kotimarkkinoiden luomiseksi.
Lounaan jälkeen päädyin puoluehallituksessa yllättäen nuijan varteen sijaistamaan Annia. Kokouksessa keskusteltiin mm. vihreän feminismin linjapaperista ja pk-yrittäjyysohjelmasta sekä päätettiin useista puolueen työryhmistä.
Sunnuntain toivuin kotona ja valmistelin alkavan viikon töitä.
5 Responses
Voitko kommentoida – http://blogs.telegraph.co.uk/news/jamesdelingpole/100017393/climategate-the-final-nail-in-the-coffin-of-anthropogenic-global-warming/?
Toisin kuin Vihreisiin Naisiin, liikkeeseen voivat muuten liittyä kaikkien sukupuolten edustajat.
Jotkut ovat katsokaas tasa-arvoisempia kuin toiset.
Mihin puolueen sisällä oikeastaan tarvitaan näitä mies- ja naisjärjestöjä? Ihan käytännön tasolla? Mitä ne tekevät? Tuntuu tehottomalta että pidetään yllä sekä mies- että naisjärjetöä jos tavoitteet ovat täysin samat. Ja jos tavoitteet ovat samat, niin eikö niitä voida hyväksyä puoluekokouksessa jolloin asia kuuluisi kaikille vihreille?
Ymmärrän viitteen kaltaisen tietyn viitekehyksen ympärille rakentuvat ryhmittymät, ja ymmärrän vaikkapa vihreät lennokintekijät Ry:n, mutta mieheyttä/naiseutta en kyllä osaa pitää sellaisena harrastuksena tai attribuuttina joka sinällään toisi ihmisiä kovasti yhteen.
Hyvä indikaatio järjestöjen tarpeesta on se, haluaako joku niissä toimia ja niihin kuulua. Vihreiden naisten jäsenmäärä on kasvanut kovaa tahtia, joten kysyntää tuntuu olevan. Myös vihreä miesliike on kasvamassa.
Moni varmaankin hakee itselleen sopivaa tapaa lähteä mukaan vihreään toimintaan. Nuorille ja opiskelijoille ViNO voi olla luonteva valinta, osa viihtyy paikallisyhdistyksissä.
Mutta mihin hakeutuu aikuinen vihertävä tyyppi, jota ei ensisijaisesti kiinnosta paikallispolitiikka? Tällaisille ihmisille tarvittaisiin enemmän osallistumisen väyliä.
Itse ajattelen, että tasa-arvo on tärkeä tavoite ja sukupuoli kiinnostava teema. Siksi on hyödyllistä tarkastella yhteiskuntaa eri sukupuolten näkökulmista. Kuulunkin sekä vihreään miesliikkeeseen että (kannatusjäsenenä) Tampereen seudun vihreisiin naisiin.
Haluaisin kuulla kommenttisi Climategate-aiheesta.