Maanantain vietin Brysselissä Euroopan vihreiden ilmastoseminaarissa. Asialistalla oli kolme ilmastopolitiikan ajankohtaista kiistakysymystä: hiilen talteenotto ja varastointi, vetytalous sekä liikenteen biopolttoaineet.

Hiilen talteenotto ja varastointi (carbon capture and storage) tarkoittaa energiantuotannossa tai teollisuudessa syntyvän hiilidioksidin erottelemista ja loppusijoittamista esimerkiksi tyhjiin öljylähteisiin. Tekniikkaan liittyy merkittäviä ekologisia riskejä ja teknisiä ongelmia.

Laajamittaiseen käyttöön hiilen talteenotosta ja varastoinnista saattaa olla ehkä vasta vuosisadan puolivälin jälkeen, ja silloinkin se voi olla kohtuullisen kallista. Päästöjä pitää kuitenkin vähentää teollisuusmaissa 30 % jo seuraavien 15 vuoden sisällä. Tekniikasta ei siis ole ilmastonmuutoksen ratkaisuksi; parhaassa tapauksessa siitä voi olla apua joskus tulevaisuudessa.

Vety- ja polttokennoteknologian on hehkutettu mullistavan energiatalouden etenkin liikenteessä. Helposti kuitenkin unohtuu, ettei vety ole energianlähde vaan sen varastointimuoto. Vety on yhtä ekologista kuin sen tuottamiseen käytetty energia.

Jos auto kulkee öljyllä tuotetulla vedyllä, syntyy enemmän ilmastopäästöjä kuin jos auto kävisi yksinkertaisesti öljyllä. Uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu vihreä vety voi siis olla osaratkaisu ilmastonmuutokseen, fossiilisilla polttoaineilla tuotettu musta vety ei.

Liikenteen biopolttoaineetkaan – lähinnä etanoli, biodiesel ja biokaasu – eivät ole ongelmattomia. Jo nykyisen liikenteen energiatarpeen tyydyttäminen biopolttoaineilla edellyttäisi epärealistisen valtavia peltoaloja tai söisi sähkön ja lämmön tuotannossa tarvittuja bioenergiavaroja.

Erityisesti vanhat etanolin valmistamiseen käytetyt tekniikat ovat energiataloudellisesti varsin kyseenalaisia. Onneksi tekniikka kehittyy. Kuulimme kanadalaisesta yrityksestä, joka valmistaa entsyymien avulla etanolia maatilojen jäteoljesta varsin tehokkaasti.

Mitään ihmeratkaisua ilmastonmuutokseen ei siis ole näköpiirissä. Me emme voi vain jäädä odottelemaan uusia teknologisia ratkaisuja, vaan meidän on hyödynnettävä kaikkia kestäviä ja käyttökelpoisia tekniikoita kuten energiansäästöä, tuulivoimaa, bioenergiaa ja aurinkoenergiaa. Pelkät tekniset ratkaisut eivät kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia kuten ihmisten kannustamista siirtymään yksityisautoista joukkoliikenteeseen.

Seminaarissa laadittiin myös vihreiden kannanotto YK:n ilmastokokoukseen Montrealiin. Siinä painotettiin EU:n johtajuuden tärkeyttä ja sitä, ettei Yhdysvaltain voi antaa halvaannuttaa ilmastonsuojelua. Illalla söimme vielä maanmainiossa kasvisravintolassa Dolmassa.

Brysselistä palattuani riensin Ajankohtaisen kakkosen Lapsentekoiltaan. Väittelin suorassa tv-lähetyksessä hedelmöityshoidoista, perhemalleista ja vanhemmuudesta mm. kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen kanssa.

Lapsen voi olla erinomaisen hyvä kasvaa kahden äidin perheessä tai kaksin äidin kanssa. Toisaalta elämä klassisessa heteroydinperheessä voi aiheuttaa tukuittain ongelmia. Lapsen hyvän toteutuminen ei siis riipu suoraan vanhempien sukupuolesta tai määrästä.

Lasta ei kasvateta sukupuolielimillä vaan sydämellä ja aivoilla. Siksi hedelmöityshoitojakaan ei tule rajata toissijaisten asioiden kuten naisen parisuhdeaseman tai puolison sukupuolen perusteella.

Pääsin jatkamaan samasta aiheesta seuraavana päivänä eduskunnassa, kun salissa oli lähetekeskustelussa Räsäsen lakialoite. Aloitteessa ajetaan hedelmöityshoitojen apartheidia kieltämällä paitsi naisparien ja itsellisten naisten hoidot, myös luovutettujen sukusolujen käyttö erisukupuolisten parien hoidoissa.

Protestoin keskustelussa räikeää ihmisten eriarvoistamista ja syrjimistä. Ihmettelin myös kristillisdemokraattien jatkuvaa halua ulottaa valtion kontrolli ihmisten makuuhuoneisiin ja hiekkalaatikoille. Puheissaan 1930-luvulle juuttunutta umpikonservatiivien äänitorvea, keskustan Seppo Lahtelaa muistutin siitä, millä vuosituhannella nykyään elämme.

Käyttämäni puheenvuorot voi lukea täällä

Keskiviikkona puhuin myös Helsingin yliopistolla kansainvälisiä ympäristösopimuksia käsitelleen luentosarjan paneelissa. Innostuin messuamaan Kioton pöytäkirjan kriitikoiden todellisuuspakoisista ja epäloogisista väitteistä.

Usein kriitikot eivät välttämättä vastusta Kioton pöytäkirjaa sinänsä, vaan ilmastonsuojelua yleensä. Mikä tahansa tapa vähentää päästöjä olisi heille vastenmielinen, mutta he verhoavat kritiikkinsä pöytäkirjan puutteisiin.

Kiusaannuttavinta on loputon valitusvirsi siitä, että Kioton päästörajoitukset koskevat vain teollisuusmaita. Ilmastonmuutos on voittopuolisesti teollisuusmaiden aiheuttama ongelma, teollisuusmaiden päästötaso asukasta kohti on moninkertainen kehitysmaihin verrattuna ja rikkaiden maiden valmiudet vähentää päästöjä ovat ihan toista luokkaa kuin köyhissä maissa.

Torstaiaamun aloitin radiokeskustelussa Ylen Ykkösaamussa Pasilassa samassa studiossa, jossa vielä puolitoista vuotta sitten olin töissä. Väittelin talousvaliokunnan puheenjohtajan Jouko Skinnarin (sd.) ja varapuheenjohtajan Jari Lepän (kesk.) kanssa ilmasto- ja energiapolitiikasta. Keskustelun jälkeen kävin moikkaamassa tuttuja kerrosta alempana radion uutistoimituksessa.

Pasilan jälkeen keskustelin aamiaisella ympäristöjärjestöjen metsäasiantuntijoiden kanssa Ylä-Lapin tilanteesta. YK:n ihmisoikeusraportoijan Martin Scheininin mukaan Metsähallituksen hakkuut Ylä-Lapissa loukkaavat saamelaisten ihmisoikeuksia.

Käräjäoikeus on määrännyt keskeyttämään hakkuut, mutta saamelaisten poromiesten pitäisi maksaa absurdi miljoonan euron vakuus. Vihreiden puoluesihteeri Ari Heikkinen vetosi pääministeriin, jotta hakkuut lopetettaisiin.

Myöhemmin torstaina Heidi Hautala avasi presidentinvaalikampanjansa Helsingissä Lasipalatsissa. En valitettavasti päässyt paikalle, sillä samaan aikaan talousvaliokunnassa käsiteltiin vientitakuita.

Vientiluotot ja -takuut ovat verovaroin maksettuja vienninedistämistukia köyhissä maissa toimiville suomalaisille yrityksille. Taloudellisten suhteiden luominen köyhiin maihin on sinänsä kannatettavaa, mutta luottojen ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi on puutteellista. Vain suurimpien hankkeiden tiedot ympäristövaikutuksista pitää julkaista ennen takuupäätöstä.

Puolustusvoimaksi julistautuneen Heidin kampanja-avaus ja erityisesti Naton ylijäämätuotteista tehdyt Heidi-kaulaliinat saivat hyvin huomiota. Heidin kampanjassa korostuvat mm. ihmiskasvoinen globalisaatio, ilmastonsuojelu, ihmisoikeuksien edistäminen sekä hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen. Lisätietoja Heidi 2006 -sivuilta.

Perjantaina lounastin valiokuntien kokousten jälkeen Intian suurlähetystön virkailijan kanssa. Iltapäivällä kuuntelin vihreiden liikennepoliittisessa ryhmässä YTV:n, VTT:n ja City Car Clubin asiantuntijoita. Sen jälkeen suunnittelin verkkokokouksessa ilmastosivujen uutta ulkoasua.

Illalla raahauduin vielä kaverin kanssa lyhyeksi aikaa Tampereella Klubiin kaakaolle. Swaegissä soitettiin tällä kertaa melkein poppia – kevyttä teknoa, elektroa ja drum’n’bassiä.

Lauantaina minun piti herätä turhan varhain osallistuakseni Heidin vaalikampanjan valtakunnalliseen tempaukseen. Markkinat Tampereen keskustorilla vetivät mukavanlaisesti kansaa myös vihreiden tuulessa huojuneelle vaaliteltalle. Nokialla tyhjä tori ja tihkusade muistuttivat siitä, että ruohonjuuritason poliittinen toiminta voi olla välillä melkoista kestävyysharjoittelua.

Sunnuntaina suunnistin isänpäivän viettoon Jyväskylään. Istuin isäni kanssa sokean papin vetämässä jumalanpalveluksessa kuuntelemassa, kuinka pikkusiskoni lauloi kirkkokuorossa. Messun jälkeen pelasin siskon kanssa korttia ja Afrikan tähteä.