Maanantai kului kokonaisuudessaan talvisessa Joensuussa. Minut oli kutsunut kaupunkiin Maan ystävistä tuttu Jani Lukkarinen, joka on nyt ehdolla eduskuntavaaleissa. Häntä on helppo suositella kaikille pohjoiskarjalaisille.

Iltapäivällä alustin ilmastokeskustelun myyteistä. Klassikkoja jo eläessään ovat väitteet, joiden mukaan päästöjen vähentäminen tulee kalliiksi ja ydinvoima on ratkaisu ilmastonmuutokseen. Hämmentävän usein uskotellaan myös, että uusiutuva energia ja energiansäästö eivät riitä turvaamaan tarpeitamme ja Suomi on jo tehnyt niin paljon, ettei enää ole juuri mitään tehtävissä.

Alkuillasta osallistuin Teatteriravintolassa järjestettyyn feministiseen keskusteluiltaan. Yritin toteuttaa feminismiä käytännössä hillitsemällä puhehalujani ja keskittymällä kuuntelemiseen, jotta muillekin jäisi tilaa.

DJ Munan piti myös soittaa levyjä, mutta ensin talossa ei ollut kuulokkeita, sitten mikseriä ei toiminut. Kun tekniset ongelmat lopulta saatiin selvitettyä, olikin jo niin myöhäistä, että ihmiset alkoivat poistua.

Yövyin hotellissa, jonka aulassa rääkyi papukaija korvia vihlovasti.

Aamulla lähdin paluumatkalle. Pohjoismaiden neuvoston kokousten takia valiokunnat eivät kokoontuneet eikä istuntoakaan pidetty, joten saatoin kaikessa rauhassa palata Tampereelle.

Metsäiset maisemat Joensuun ja Parikkalan välillä olivat huikaisevan kauniita. Mieleen muistui, että olen viime aikoina kysellyt Metsähallitukselta hakkuista, jotka uhkaavat kuukkelin viimeisiä elinvoimaisia reviirejä Etelä-Suomessa.

Metsähallitus on kyllä pyydettäessä toimittanut hakattavia alueita esittäviä leimikkokarttoja. Kävi vain ilmi, ettei karttoihin ollut merkitty kaikkia leimikoita. Asiaa ihmeteltyäni leimikkojen määrä likimain kolminkertaistui seuraavaksi lähetetyssä kartassa. Se ei tiedä hyvää kuukkeleille.

Ongelmallista karttojen muuttumisen lisäksi on se, että kartoista peritään normaalisti maksu. Jos tiedot hakkuista saa vain käymällä itse metsässä tai maksamalla tiedoista, hankaloittaa se koko lailla viranomaistoiminnan seuraamista. Vuonna 2007 luulisi jo olevan mahdollista laittaa leimikkokartat verkkoon kaikkien nähtäville.

Taas oli joissakin laitteissa vikaa, joten pääsin Tampereelle tunnin myöhässä. Kävin kuntosalilla.

En ehtinyt kauaa homehtua kotona, sillä jatkoin yöksi Helsinkiin päästäkseni taas aamulla ajoissa ympäristövaliokunnan kokoukseen. Talousvaliokunta hyväksyi liikenteen biopolttoaineista varsin asiallisen mietinnön.

Mietinnössä nostetaan esille tähän asti laiminlyödyn biokaasun mahdollisuuksia ja muistutetaan muista keinoista vähentää liikenteen päästöjä kuten liikenteen kasvun hillitsemisestä ja joukko- ja kevyen liikenteen edistämisestä. Siinä myös vaaditaan bioautojen hallinnollisten esteiden raivaamista ja esitetään biopolttoaineiden verotuksen porrastamista ilmastotaseen mukaan.

Keskiviikkona poliittiset nuorisojärjestöt julkaisivat vihreiden nuorten ideoiman mainion feministisen aloitteen. En valitettavasti päässyt julkistamistilaisuuteen, mutta olin toki allekirjoittanut aloitteen.

Iltapäivällä tapasin taas Kepan globbareita. He pyrkivät kääntämään Suomessa maailman ihmisiä köyhdyttävän politiikan suunnan. Annoin myös haastattelun Nelosen uutisille kestoaiheesta eli Fortumista ja jatkoin täysistuntoon.

Illalla mikseri toimi ja kuulokkeetkin löytyivät, joten pääsin soittamaan levyjä vanhalla ylioppilastalolla Helmutin bileissä. Muista esiintyjistä hieman poiketen päräyttelin enimmäkseen electronicaa ja IDM:ää. Kotimaisista pyörittelin mm. Brothomstatesia, Lacklusteria ja Ceebroja, ulkomaisista esim. Bogdan Raczynskiä, Squarepusheria – ja tietysti Björkiä.

Torstaina istuin ympäristövaliokunnan ja eduskuntaryhmän kokouksissa. Täysistunnossa käsiteltiin tilintarkastuslakia ja liikenteen biopolttoaineita.

Sätin hallituksen tilintarkastusesitystä kansalaisjärjestöjen kannalta fiaskoksi. Yhdistyksiä ei kuultu valmistelussa ja lopputulos oli sen mukainen: järjestöjen arjesta erkaantunut. Onneksi talousvaliokunta hylkäsi kelvottoman esityksen yhdistyslain muuttamisesta.

Puhuin myös biopolttoaineiden kestävyydestä. Brasilian sokeriruokoon ja Indonesian palmuöljyyn bioraaka-aineina liittyy monia ekologisia ja sosiaalisia riskejä. Yhtä ongelmaa ratkaisemalla ei saa luoda toisia, kuten sademetsien hävittämistä.

Siksi ensisijaisesti pitää vauhdittaa kotimaista tuotantoa. Myös tuontibiopolttoaineiden kestävyys tulee taata EU-tasolla tai talousvaliokunnankin esiin nostamalla kansainvälisellä sopimuksella.

Täytyy tunnustaa, että illalla vanha koulukaverini Emma sai minut houkuteltua vielä Antti Tuiskun konserttiin. No, kai se oli sopivaa vastapainoa edellisillan Alec Empirelle ja Aphex Twinille…

Perjantaina ympäristövaliokunta hyväksyi mietinnön rakennusten energiatodistuksista. Vihreille ensisijaista oli saada mietintöön lausuma siitä, että rakennusten energiatehokkuuden käytännössä sanelevia rakentamismääräyksiä pitää vastaisuudessa tarkistaa säännöllisin väliajoin. Kokouksen jälkeen valiokunta piti tiedotustilaisuuden.

Kesken valiokunnan tilaisuuksien kännykkään tulvi viestejä Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n juuri samoihin aikoihin Pariisissa julkaisemasta ilmastoraportista.

Raportti vahvistaa ilmastotieteen pohjaa entisestään. Tiedämme vielä aiempaakin varmemmin ilmaston lämmenneen ja ilmastonmuutoksen johtuvan ihmistoiminnasta. Tiedot ovat tarkentuneet ja epävarmuudet vähentyneet.

Raportti ei tarjoa syytä huoahtaa helpotuksesta, pikemminkin päinvastoin. Maapallon keskilämpötila voi sadassa vuodessa nousta rajuimmassa arviossa enimmillään jopa 6,4 astetta. Aiempi enimmäisarvio oli 5,8 astetta.

Tästä huolimatta Suomen Kuvalehti (5/2007) ehätti pääkirjoituksessan väittämään, että raportin mukaan muutos ei ehkä olekaan niin dramaattinen kuin on pelätty. Lehteä kirjoitettaessa tuloksia ei ollut vielä julkaistu. Olisiko raportti kannattanut sittenkin lukea ensin ja kommentoida vasta sitten?

Täysistunnon jälkeen riensin junaan ehtiäkseni puheenjohtajaksi Tampereelle vihreiden maahanmuuttotilaisuuteen. Eurokansanedustajamme Satu Hassi alusti ensin ja ehdokkaamme Maija Kajan, Tampereen vastaanottokeskuksen johtaja Hannu Tuovinen ja ohjaaja Rajkumar Sabanadesan kommentoivat.

Tilaisuudessa kävi jälleen selväksi, kuinka ristiriitaista Suomen maahanmuuttopolitiikka on. Toisaalta puhumme kansainvälistymisestä ja yritämme houkutella ulkomaalaisia paikkaamaan työvoimapulaa. Toisaalta suljemme ovemme niiltä, jotka todella haluaisivat muuttaa asumaan kylmään umpimielisten tuppisuiden maahan.

Eräs turvapaikanhakija on odottanut päätöstä oleskeluluvasta seitsemän vuotta. Tuona aikana hän on oppinut kielen, sopeutunut Suomeen ja hankkinut työpaikan. Tästä huolimatta hänet saatetaan karkottaa maasta. Missä on järki ja kohtuus?

Huomasin iltapäivän ohjelman sopineiden avustajieni uskovan vakaasti teleportaatioon. Minun olisi pitänyt kävellä kahdessa minuutissa levylaukkuni kanssa asemalta yliopistolle ja muuntua puuskuttavasta punaposkesta asialliseksi puheenjohtajaksi. Tilaisuuden jälkeen minun olisi pitänyt siirtyä nollassa minuutissa parturin tuoliin.

Minäkin venyn moneen, mutta näihin suorituksiin en kyennyt. Niinpä ensin myöhästyin tilaisuudesta, sitten kahta ankarammin parturista.

Lauantaina piti palata heti aamusta eduskuntaan vihreiden valtuuskunnan kokoukseen. Puolueen ohjelmafetissi tuli jälleen hyvin ilmi, sillä kahden päivän aikana käsiteltiin kolmea ohjelmapaperia.

Näistä merkittävin ja kauimmin odotettu lienee vihreiden perustulomalli. Sen mukaan jokainen kansalainen saisi perustuloa verottomana 440 euroa kuukaudessa. Perustulo korvaisi nykyiset minimietuudet kuten opintorahan, peruspäivärahan ja minimivanhempainrahan.

Eläkeläisille taattaisiin vähimmäiseläketurva 600 e/kk – sekin selvä parannus nykytilaan. Toimeentulo- ja asumistuki säilyisivät lisänä. Ansiosidonnaiset etuudet sovitettaisiin perustuloon niin, että käteen jäävät tulot pysyisivät nykytasolla.

Perustulon päälle ansaituista kuukausituloista maksettaisiin 39 % veroa 5 000 euroon asti ja 49 % sen yli menevältä osalta. Kun ynnätään perustulo ja vero, vaikutus olisi suunnilleen sama kuin nykyisellä progressiivisella verotuksella. Hyvätuloiset siis maksaisivat veroa eniten.

Kaikkein pienituloisimmilla vero olisi jopa negatiivinen. Jos siis kuukaudessa tienaisi tonnin, siitä joutuisi maksamaan veroa 39 % ja käteen jäisi 610 euroa. Kun mukaan lasketaan perustulo, olisi saldo 1 050 euroa – eli enemmän kuin oli bruttona saanut palkkaa.

Vihreä perustulomalli parantaisi olennaisesti pienituloisimpien asemaa, ja valtaosa keskiluokastakin voittaisi. Aivan ilmainen se ei toki ole, joten kustannuksia kattaisimme yhteensä miljardin euron lisäyksillä ympäristöveroihin ja yksityishenkilöiden pääomatulojen verotuksen korotuksella.

Viikonlopun kaksi muuta ohjelmaa käsittelivät työperäistä maahanmuuttoa ja kriminaalipolitiikkaa. Suosittelen.

Muuten lauantai sujui sosiaalisissa merkeissä. Päivällä lounastin Brysselissä asuvan ystäväni kanssa ja iltapäivällä kävin kaverien kanssa saunomassa. Illalla poikkesin kahden lukiokaverini kolmekymppisillä ja illan päätteeksi vielä ystävän kanssa kahdessa baarissa.

Sunnuntaina palasin kotiin Tampereelle.