Minun piti aloittaa viikko Turussa, mutta tilaisuuden peruunnuttua matkasin Tampereelta Helsinkiin kuuntelemaan seminaaria journalismin tulevaisuudesta. Tanja Aitamurto esitteli kiinnostavan raporttinsa Yhdysvaltain mediakentän murroksesta.

Tanjan asenne muutokseen on varsin kalifornialainen: kaikki muuttuu, mutta sepä hienoa, koska näin tarjoutuu paljon uusia mahdollisuuksia. Suomalainen minussa näkee mahdollisuuksien ohella myös riskejä ammattimaisen journalismin ja demokratian elinehtojen kannalta.

Ennen YLEn Jungnerin ja Sanoman Pentikäisen puheenvuoroja livahdin opetusministeriöön keskustelemaan tulevaisuusselonteon toimeenpanosta. Loppupäivän rutistin taas luonnosta Vihreiden yhdenvertaisuusohjelmaksi.

Tiistaina keskustelimme selonteon toimeenpanosta tällä kertaa Suomen ympäristökeskuksen ihmisten kanssa. Sitten taiteilin kahden valiokunnan välillä: olin esittelemässä asiantuntijana selontekoa vuoron perään valtiovarainvaliokunnassa ja omassa eli talousvaliokunnassa.

Istunnon ykkösaiheena oli odotettu vesilain uudistus. Muutoksilla selkeytetään monimutkaista lakia ja parannetaan vesiensuojelun tasoa.

Ehdoton luvanmyöntämiskielto – ns. Vuotos-pykälä – on ja pysyy. Vastedeskään ei vesistöille siis saa aiheuttaa huomattavaa haittaa, vaikka keskusta ja Lapin liitto kuinka haluaisivat.

Vesilakikeskustelu jäi minulta väliin, koska vierailin eduskunnan globaaliryhmän kanssa tasavallan presidentin luona. Juttelimme Kööpenhaminan kokouksen jälkeisestä tilanteesta ja vuosituhattavoitteista. Halosen analyysissä näkyi pitkä kokemus kansainvälisistä suhteista.

Illalla perkasimme yhdenvertaisuustyöryhmän viimeisessä kokouksessa ohjelmaluonnoksen rivi riviltä. Lopullisen silauksen antaa valtuuskunta Salossa parin viikon päästä.

Keskiviikon aloitin Ilmatieteen laitoksen Petteri Taalaksen kanssa radion Ykkösaamussa kommentoimassa porinaa ilmastotutkimuksesta. Aiempia kommenttejani aiheesta voi lukea täältä, ja hyvä englanninkielinen kooste on luettavissa täällä.

Pasilasta jatkoin eduskuntaan palaveeraamaan ensin puolueen tiedottajan ja sitten VNK:n tiimini kanssa. Puoleltapäivin olin luovuttamassa kasvun edellytyksiä pohtivan hankkeen väliraporttia pääministerille ja istuin raportin tiedotustilaisuudessa.

Hankkeessa pohditaan keinoja vahvistaa tuottavuutta niin, että samalla pidetään huolta ihmisistä ja ympäristöstä. Väliraportilla halutaan herättää keskustelua ja lypsää uusia ideoita.

Keskusteluun voi osallistua näppärästi verkossa. Kirjoitin raportista myös blogin.

Valtioneuvoston linnasta kävelin asemalle ja junalla edelleen Lappeenrantaan. Ensin alustin uusiutuvasta energiasta Vesitieyhdistyksen vesiliikenneseminaarissa ja päivällistin kollegani Hannu Hoskosen seurassa.

Illan päätteeksi puhuin ilmastopolitiikasta Etelä-Karjalan kesäyliopiston Studia Generalia -sarjassa Pasi Toiviaisen kanssa. Ennen paluujunan (myöhästynyttä) lähtöä ehdin vielä tavata vanhaa kollegaani YLEstä.

Torstai alkoi kahdella haastattelulla. Ensin puhuin Helsingin Sanomien toimittajalle gradustani ja sitten Kuluttaja-lehdelle kulutustottumuksista.

Hierojan ja talousvaliokunnan jälkeen siirryin Finlandia-talolle Energia- ja Tekniikka&Talous-lehtien ydinvoimaseminaariin. Puin samassa paneelissa mm. Pohjolan voiman toimitusjohtajan ja Paperiliiton puheenjohtajan kanssa tulevaisuuden sähkön tarvetta.

Suurimman vaikutuksen teki Paperiliiton Jouko Ahonen, joka tyytyi toistamaan mielipiteitä ilman argumentteja. Käy siinä sitten keskustelua.

Ahosen sammakoista noloin oli YouTubessakin levinnyt töräytys, jonka mukaan kansa on liian tyhmää voidakseen päättää ydinvoimasta. Häntä harmittanee se, että enemmistö kansasta vastustaa ydinvoiman lisärakentamista.

Eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen suullisella kyselytunnilla Nanna kysyi ministeri Anttilalta eläinsuojelulakien uudistamisesta ja nykyisten lakien valvonnasta. Kysymyksestä virisi vilkas keskustelu turkistarhauksen tulevaisuudesta.

Perjantain ohjelma oli rauhallinen: talousvaliokunta, istunto, ranskan tunti ja ilmastosivujen ilmasto.org ohjausryhmän kokous. Sivuille valittiin uusi toimitussihteeri.

Lauantaina puhuin tamperelaisten kulttuuriyhdistysten Tulevaisuuskylä-seminaarissa ilmastosta, vallasta ja taloudesta. Eniten osallistujat provosoituivat toteamuksestani, jonka mukaan päästöt on mahdollista leikata kestävälle tasolle niin, että talous samalla kasvaa.

Kasvun tarpeellisuudesta ja ns. epäkasvusta (degrowth) voi toki keskustella. Ilmastokriisin torjumiseksi se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Jos valittavana on vähäpäästöisen kasvun polku, joka voi mennä läpi, ja vähäpäästöinen epäkasvun polku, jolle demokratiassa on epätodennäköistä saada enemmistön tukea näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, valitsen ensin mainitun.

Loppuviikonloppu oli enimmäkseen vapaata. Ehdin käydä elokuvissakin.