Kioton pöytäkirjan voimaantulon vuosipäivänä testailin kotoa otakantaa.fi-verkkopalvelun chattiä tulevaisuusselonteon verkkokeskustelua varten. Iltapäivällä kävin parturissa.

Tiistaina annoin ympäristövaliokunnan kokouksen lomassa haastattelun Helsingin Sanomille. Tuotin pettymyksen toimittajalle (ja ehkä joillekin muillekin) kertomalla, etten lähde ehdolle Vihreiden puheenjohtajakisaan.

Syitä päätökseen on monia. Uskon voivani edistää vihreitä tavoitteita tällä hetkellä parhaiten nykyisessä roolissani valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana. Puheenjohtajakampanja olisi osunut pahoin päällekkäin tulevaisuusselonteon valmistelun kanssa.

Puolueen puheenjohtajuus merkitsisi todennäköisesti työministerin salkkua. Tunnen itseni ja tiedän vahvuuteni ja heikkouteni. Olisi vastuutonta kisata paikasta, jota ei itse uskoisi pystyvänsä hoitamaan riittävän hyvin.

Myös hallituspuolueen puheenjohtajalta vaaditaan paljon. Jotta voisin kuvitella olevani hyvä puheenjohtaja, minun pitää vielä kehittyä paljon sekä poliitikkona että ihmisenä.

Minun pitää perehtyä paremmin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspolitiikkaan ja ulkopolitiikkaan. Minun on opiskeltava ruotsia ja hankittava kokemusta puolueen johtotehtävistä. Haluan kasvaa sosiaalisemmaksi ja nöyremmäksi.

Ajatus puolueen puheenjohtajuudesta hirvittää myös siksi, että minulla ei nykyäänkään ole kauheasti omaa elämää. Olen laiminlyönyt läheisiäni vuosia, jotta olen voinut omistautua työlle, jota pidän tärkeänä. Läheltä ministerien työtä seurattuani tiedän, että heillä työpaineet ovat vieläkin epäinhimillisempiä.

Torstain Helsingin Sanomissa Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen johtaja Heikki Paloheimo sitten arvioikin minun välttelevän haasteita. Vaillinaisella YTK:n järjelläni ajattelen, että ensisijaisesti kannattaa asettua ehdolle tehtäviin, joissa uskoo olevansa hyvä.

Kaikki eivät jakaneet Paloheimon kritiikkiä. Moni nykyinen tai entinen ministeri ja puolueen puheenjohtaja kertoi ymmärtävänsä ratkaisuani. Perussuomalaisten Timo Soini kommentoi, että puolueen johtoon pyrkivät kohta ehkä vain psykopaatit ja tomppelit. “Psykopaatti ei välitä, ja tomppeli ei ymmärrä.”

Iltapäivällä tulevaisuusselonteon asiantuntijaryhmä jatkoi tekstiluonnosten käsittelyä. Sitten kuuntelin kaupan sijainnin arviointityöryhmässä esityksiä kulutuskäyttäytymisen muutoksista ja nettikaupankäynnin kehityksestä. Alustin itse kaupparakenteen vaikutuksista päästöihin.

Kauppatyöryhmän takia minulta jäi väliin istunnon rönsyilevä keskustelu ulkomaalaislaista. Uuden lain ansiosta turvapaikanhakijoiden mahdollisuudet tehdä töitä paranevat. On sekä uus- että kantasuomalaisten etu, että tulokkaat kotiutuvat maahan mahdollisimman nopeasti.

Keskiviikkona siirryin hallitusryhmästä ympäristövaliokunnan kokouksen kautta tiimini lounaspalaveriin. Sen jälkeen selonteon luonnoksia käsiteltiin ministeriöiden edustajien yhdysverkossa. Istunnosta riensin Tampereelle kaupunginvaltuuston kokoukseen.

Kokouksen alla kerrottiin tuoreimmat madonluvut kaupungin taloudesta. Taantuman takia verotuloihin on tulossa lähes 50 miljoonan euron vajaus. Kaupunki ottaa tänä vuonna kolmisenkymmentä miljoonaa euroa takkiinsa, ellei ryhdytä säästötoimiin.

Vihreät korostivat, ettei elvyttävistä investoinneista kannata karsia ensimmäisenä. Toivoimme, että kaupungin henkilöstön kanssa päästäisiin sopuun esimerkiksi lomarahojen vaihtamisesta vapaiksi. Valtuuston vihreän puheenjohtajan Irene Roivaisen aiemmin tekemä esitys valtuuston matkojen perumiseksi sai laajaa kannatusta.

Veroprosentin nostamisesta ei varmaankaan pidä kukaan, mutta siihenkin on varauduttava. Kokouksen päätteeksi ryhmämme jätti aloitteen lakiavusta kaupungin työntekijöille.

Torstaina ympäristövaliokunta päätti kuulemiset hankintalaista. Päivällä istuin ensin tiimini palaverissa ja sitten eduskuntaryhmän kokouksessa. Suullisen kyselytunnin elvytysväittelyn jälkeen vuorossa oli pitkästä aikaa vihreiden liikennepoliittisen työryhmän kokous.

Puimme joukkoliikennelain uudistusta ja Vihreiden ruuhkamaksumallia. Keskustelun pohjaksi Suvi Anttila kertoi liikenne- ja viestintäministeriön ruuhkamaksuprojektin alustavista tuloksista.

Perjantaiaamuna kävin vihreiden puoluetoimistolla juttelemassa ympäristöjärjestöjen ihmisten kanssa ilmastopolitiikan ajankohtaisista kuulumisista. Teema jatkui ympäristövaliokunnassa, joka jatkoi kuulemisia ilmasto- ja energiastrategiasta.

Puoliltapäivin pohdimme pienellä porukalla Vihreiden veropolitiikkaa. Kehittelimme mallia siitä, miten kelamaksun poiston jättämä rahoituslovi voidaan kattaa ympäristö- ja muilla veroilla.

Virallisen työviikon päätteeksi kävin vielä työ- ja elinkeinoministeriössä keskustelemassa ilmasto- ja energiastrategian suhteesta tulevaisuusselontekoon. Viikonlopun teinkin rennosti töitä kotona.