Viikkopäiväkirja palaa nyt kesätauoltaan. Ennen kuin siirryn normaaliin päiväjärjestykseen ja kerron viime viikon tapahtumista, keskityn hankkeeseen, joka työllisti minua pitkin kesää: Tampereen pormestarikisaan.
Tampere päätti taannoin siirtyä pormestarijärjestelmään. Nykyisen kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien sijaan valitaan pormestari ja apulaispormestarit. Ero kuulostaa semanttiselta, mutta periaatteessa muutos on merkittävä.
Nykyisen kaupunginjohtajat ovat poliittisin perustein valittuja virkahenkilöitä. Toisin kuin luottamushenkilöiden, heidän ei kuitenkaan tarvitse mittauttaa kannatustaan vaaleissa. Kaupunginjohtajat ovat siis poliitikkoja ilman suoraa poliittista vastuuta kansalle.
Pormestarimalliin siirtyminen ei puoluepolitisoi kaupungin ylintä johtoa. Mallissa poliittiseen valtaan vain liitetään poliittinen vastuu.
Pormestarien tehtävät ovat katkolla neljän vuoden välein. Työnsä hyvin hoitaneen pormestarin voidaan antaa jatkaa, kun taas kaupunkilaisten toiveet laiminlyönyt pormestari voi alkaa etsiä muita töitä.
Avoimuuden ja poliittisen vastuun lisäämiseksi vihreät ovat kannattaneet pormestarimallia, mutta emme kuitenkaan aseveliakselin junailemassa muodossa. Olemme vaatineet, että pormestari tulee voida valita myös valtuuston ulkopuolelta.
Jos parhaat ehdokkaat todella istuvat valtuustossa, heidät varmasti valitaan, vaikka ehdolla olisi ihmisiä valtuuston ulkopuoleltakin. Jos taas istuvat valtuutetut eivät ole parhaita ehdokkaita, miksi heitä pitäisi yleensäkään valita haastavaan tehtävään?
Pormestari tulee valita suoralla kansanvaalilla. Kansa osaa ihan itse valita kaupunginvaltuutetut, kansanedustajat ja presidentinkin – miksei sitten pormestaria? Pelkäävätkö vanhat puolueet sitä, että kansa äänestää “väärin”?
Tampere teki aloitteen kuntalain muuttamisesta, jotta pormestarimalliin voitaisiin siirtyä. Kaupungin toiveiden mukainen laki säädettiin eduskunnassa, ja se tuli voimaan elokuussa.
Kaupunkia hallitsevat porvarit, demarit ja Vasemmistoliitto sopivat keskenään pormestaripaikkojen jaosta. Jos porvarit saisivat ykköspormestarin paikan, demarit saisivat lohdutukseksi kaksi apulaispormestaria ja päinvastoin.. Neljäs apulaispormestari annettaisiin Vasemmistoliitolle. Lisäksi ryhmät sopivat, etteivät ne keskustele muiden valtuustoryhmien kanssa paikkojen jaosta.
Vihreät pitivät aseveliakselin toimintaa epädemokraattisena ja epäreiluna. Jos pormestaria ei valita suoralla kansanvaalilla, ainakin kaikilla valtuustoryhmillä pitäisi olla yhtä lailla mahdollisuus osallistua hänen valintaansa koskevaan päätöksentekoon.
Apulaispormestarien paikat pitäisi jakaa suhteellisesti äänimäärän mukaan. Näin keskiryhmille eli vihreille, sitoutumattomilla, keskustalle ja kristillisdemokraateille kuuluisi yksi paikka.
Puolustaakseen demokratiaa keskiryhmät eli ns. ryhmä 20 asettivat kesäkuussa ensimmäisen pormestariehdokkaan, meikäläisen. Samassa yhteydessä esittelimme kolme apulaispormestariehdokasta.
Toisin kuin alun perin oli oletettu, porvarit ja demarit eivät päässeet keskenään sopuun ykköspormestarin paikasta. Molemmat lähtivät vaaleihin omalla ehdokkaallaan.
Porvarien Timo P. Niemisen ehdokkuuden julkistamista saatiin odottaa alkusyksyyn. Demarit valitsivat virallisesti Hanna Tainion ehdokkaakseen vain kaksi päivää ennen päättävää valtuuston kokousta. Miten Tampereelle voidaan saada paras pormestari, jos ehdokkaiden nimeämistä pimitetään viimeiseen asti?
Demarit pitivät selvästi annettuna, että vihreät tukisivat Tainiota pormestariksi. Tämä siitä huolimatta, että demarit ovat vuosikausia kieltäyneet yhteistyöstä vihreiden kanssa eivätkä suostuneet keskustelemaan kanssamme nytkään.
Ei se oikein näin mene. Lapsikin ymmärtää, että jos vuosikaudet käyttää toisia kynnysmattona, eivät edellytykset yhteistyölle ole järin hyvät.
Porvarien asenne oli toinen. Vaikka ryhmä ei virallisesti keskustellut kenenkään kanssa, valtuustoryhmän enemmistö tuki epävirallisia keskusteluja ryhmä 20:n kanssa.
Vihreiden tavoite oli kristallinkirkas: kaupungin demokratisointi. Muutaman miehen harvainvallasta ja kabinettipolitiikasta on päästävä kaikkien ryhmien väliseen avoimeen yhteistyöhön. Jokaisen tamperelaisen vaaleissa antaman äänen on painettava päätöksenteossa yhtä paljon.
Siksi sovimme tukevamme pormestariksi sitä ehdokasta, jonka taustajoukot sitoutuvat demokratisoimaan kaupunkia. Demarit eivät tähän valitettavasti olleet valmiita, porvarit olivat.
Porvarit sitoutuivat siihen, että kahden vuoden päästä pormestari voidaan valita valtuuston ulkopuolelta ja kuuden vuoden päästä siirrytään suoraan kansanvaaliin. Nämä olivat vihreiden keskeisiä tavoitteita pormestarimallia luotaessa alusta alkaen.
Lisäksi porvarit sitoutuivat siihen, että muutaman ryhmän junttapolitiikasta siirrytään yhteistyöhön, jossa keskiryhmilläkin on roolinsa. Linjaus toivottavasti näkyy jo, kun neuvotellaan ensi vuoden budjetista ja seuraavan kerran jaetaan luottamushenkilöpaikkoja. Nyt porvareilla ja demareilla on selvä yliedustus johtopaikoilla.
Valtuuston kokouksessa pormestarivaali käytiin kahdessa kierroksessa. Ensimmäisellä kierroksella sain 15 ääntä 67:stä, ja Tainio ja Nieminen pääsivät jatkoon. Toisella kierroksella Nieminen voitti melko selvin luvuin.
Ilmeistä päätellen demarit olivat aidon järkyttyneitä, että heidän yhteistyökyvyttömyytensä ja -haluttomuutensa kantoi näin karvaan hedelmän. Naamat sanoivat, ettei tässä näin pitänyt käydä. Suut puhuivat paljon pahempaa, mutta jätetään häveliäisyyssyistä tarkentamatta.
Yritän nyt avata hieman joidenkin tamperelaisten sosialidemokraattien ajattelua:
1. kun demarit kahmivat itselleen äänimääräänsä suuremman osuuden kaupungin johtopaikoista, se on demokratiaa; kun me vihreät haluamme meille äänimäärän perusteella kuuluvan oman osuutemme, se on vallanhalua
2. kun demarit sopivat kokoomuksen ja Vasemmistoliiton kanssa, ettei muiden valtuustoryhmien kanssa neuvotella, se on reilua ja oikein; kun vihreät sopivat kokoomuksen kanssa kaupungin toimintatapojen demokratisoimisesta, se on kähmintää
3. kun demarit tekevät porvarien kanssa 60 vuotta yhteistyötä, demarit ovat vasemmistolaisia; kun vihreät tekevät kerran yhteistyötä kokoomuksen kanssa, me olemme oikeistolaisia
4. kun demarit tukevat kokoomuslaista ehdokasta apulaispormestariksi, he ovat vasemmistolaisia; kun vihreät tukevat kokoomuslaista ehdokasta pormestariksi, me olemme oikeistolaisia
5. kun demarit näyttävät olevan vahvoilla pormestarikisassa, suoran kansanvaalin “aika ei ole vielä”; kun demarit häviävät pormestarivaalin, aletaan harkita suoraa kansanvaalia kähminnän välttämiseksi
6. kun demarit tekevät sopimuksen kokoomuksen kanssa ja kokoomus rikkoo sopimuksen, on se vihreiden vika
Vihreät ovat alusta alkaen sanoneet julkisesti olevansa valmiita yhteistyöhön kaikkien ryhmien kanssa. Olemme siihen valmiita vastaisuudessakin.
Jos demarit ottavat kokemuksesta opikseen, sitoutuvat kaupungin demokratisoimiseen ja suostuvat keskustelemaan myös vihreiden kanssa reilusti, ei meidän puoleltamme taatusti ole esteitä yhteistyölle.
Lisätietoja
-tiedote ehdokkuuteni julkistamisesta
–tiedote ehdotuksistani uusiksi toimintatavoiksi pormestarina
–mielipidekirjoitukseni Aamulehdessä
–lakialoitteeni kuntalain muuttamiseksi, jotta pormestari voitaisiin valita suoralla kansanvaalilla
–valtuustoaloitteeni suoran kansanvaalin mahdollistamiseksi
