Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. sukupuolen takia.

Todellisuus on hieman toisenlainen. Meilläkin jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Parisuhteille on luotu kaksi karsinaa sen mukaan, kumpaan sukupuoleen kuuluvaa ihmistä sattuu rakastamaan. Eri sukupuolta olevat parit voivat mennä naimisiin, kun taas samansukupuolisten parien on tyydyttävä rekisteröityyn parisuhteeseen – eräänlaiseen kevytavioliittoon. Ikään kuin rakkauden laatu jotenkin riippuisi siitä, millaiset vehkeet puolisolla sattuu olemaan.

Rekisteröity parisuhde ei poikkea avioliitosta vain periaatteellisesti ja nimeltään. Rekisteröidyillä pareilla ei ole kaikkia samoja oikeuksia eikä velvollisuuksia kuin aviopareilla. Samaa sukupuolta olevalla parilla ei ole mahdollisuutta adoptoida lasta yhdessä eikä ottaa yhteistä sukunimeä vain ilmoittamalla.

Laki ei salli vielä edes perheen sisäistä adoptiota eli sitä, että parisuhteen toinen osapuoli adoptoisi puolisonsa biologisen lapsen niin, että puolisot yhdessä olisivat lapsen holhoojia. Hallitus on onneksi antanut lakiesityksen tämän puutteen korjaamiseksi.

Nykytilanne hankaloittaa myös transsukupuolisten asemaa. Jos uusi sukupuoli halutaan yhteisellä päätöksellä rekisteröidä maistraatissa, avioliitto ”korjataan” rekisteröidyksi parisuhteeksi. Jos taas haluaa pitää kiinni avioliitosta, viranomaisten asiakirjoissa säilyy väärä sukupuoli. Suo siellä, vetelä täällä.

Avioliittolain muuttaminen yhdenvertaiseksi on teknisesti yksinkertaista: korvataan sanat ”nainen ja mies” sanalla ”puolisot”. Poliittisesti lain muuttaminen onkin sitten hieman haastavampaa.

Yhdenvertaisen avioliittolain vastustajat väittävät puolustavansa avioliittoa. Mutta keitä vastaan?

Minusta avioliitto-oikeuden tavoittelu kertoo päinvastoin siitä, että avioliittoa arvostetaan instituutiona. Jos pitää pariskuntaa yhteiskunnan perusyksikkönä, silloin valtion pitäisi kaiketi suojella ja tukea erilaisia parisuhteita.

Kahden miehen tai kahden naisen on mahdollista avioitua Euroopassa nykyään Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa ja Norjassa. Ruotsi liittyy joukkoon pian. Euroopan ulkopuolella sukupuolineutraali avioliittolaki on voimassa Kanadassa ja joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa.

Etelä-Afrikka tuli vuosikymmeniä tunnetuksi brutaalista rotusorrosta. Maassa säädettiin vuonna 1949 laki, joka kielsi avioliitot etnisten rajojen yli.

Apartheid kaatui omaan mielipuolisuuteensa. Vuonna 2006 Etelä-Afrikasta tuli koko eteläisen pallonpuoliskon ensimmäinen maa, joka tunnustaa samaa sukupuolta olevien parien avioliitot.

Suomessa seksuaaliapartheid jatkuu. Kuinka monta vuotta täytyy vielä odottaa, että saamme luvan sanoa “tahdon”?

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja, joka jättää keväällä lakialoitteen sukupuolineutraalista avioliittolaista.