Stanfordin yliopisto ilmoitti viime viikolla, että sen liki 19 miljardin dollarin rahasto vetäytyy sijoituksista kivihiiliyrityksiin. Aiemmin sijoituksista suurimpiin fossiiliyrityksiin on Yhdysvalloissa irtaantunut joukko pienempiä yliopistoja, San Franciscon ja Seattlen kaupungit sekä mm. miljoonan jäsenen protestanttinen United Church of Christ.

Norjassa liki 400 miljardin kruunun eläke- ja vakuutusrahasto Storebrand on puolestaan vetäytynyt ongelmallisimmista hiilisijoituksista. Suomessa vetäytymistä vaativa kansallinen kampanja on jo saanut lähtölaukauksensa Oulun yliopistossa.

Divest-invest-liikkeessä ei ole kyse vain fossiiliteollisuudesta irtaantumisesta (divest). Samalla vapautuvat varat voidaan ohjata kestävämpiin käyttökohteisiin, kuten uusiutuvaan energiaan (invest).

Mallia on otettu apartheidin vastaisesta liikkeestä, joka vaati irtaantumaan sijoituksista rotusortoa ylläpitävään Etelä-Afrikan hallintoon. Ei olekaan ihme, että apartheidia vastaan taistellut eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu tukee irtaannu ja sijoita -liikettä.

Liike ei tule mullistamaan fossiiliteollisuuden taloutta. Suurimpienkin yliopistojen sijoitukset ovat lähinnä pisara markkinoiden valtameressä. Jos yksi sijoittaja vetäytyy kannattavasta investoinnista, tilalle tulee pian toinen.

Mutta irtaannu ja sijoita -liike ei olekaan ensisijaisesti taloudellinen, vaan moraalinen. Kun kansalaisten enemmistö alkaa nähdä nykymuotoisen fossiiliteollisuuden pohjimmiltaan moraalittomana, alkaa fossiilisten polttoaineiden lähtölaskenta.

Ja kun murros on kerran käynnistynyt, se kerää voimaa ja kiihtyy. Siihen liike pyrkii.

Suomessa yliopistoyhteisön sijoitukset ovat melko vaatimattomia verrattuna Yhdysvaltoihin. Silti meilläkin rahaa on kiinni fossiiliteollisuudessa. Oli sijoituksia sitten tonni tai miljardi, yhteisöjen on syytä ottaa kantaa ilmastokriisin pahentamista vastaan.

Fossiiliteollisuudesta irtaantuminen on myös riskienhallintaa. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen jotenkin siedettävälle tasolle edellyttää sitä, että leijonanosa tunnetuista fossiilivarannoista jätetään maan poveen. Jossain vaiheessa fossiilijätit joutuvat tekemään isoja alaskirjauksia, jotka iskevät myös sijoittajiin.

Siksi nyt on yliopistojen aika toimia. Nyt on ylioppilaskuntien aika vaatia omia yliopistojaan näyttämään esimerkkiä. Nyt on aika irtaantua fossiiliteollisuudesta ja sijoittaa kestävään tulevaisuuteen.