Eduskunnan puhemiehelle
Valtion työmarkkinalaitos laatii vuosittain tarkastettavan matkustusohjesäännön, jota sovelletaan kotimaassa ja ulkomailla tehtyjen valtion virkamatkojen ja työntekijöiden matkojen matkakustannusten korvaamiseen ja korvattavien matkustustapojen määrittelemiseen.
Säännön mukaan virkamatka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja vähin kokonaiskustannuksin kuin mahdollista huomioon ottaen matkan ja määrättyjen tehtävien tarkoituksenmukainen ja turvallinen suorittaminen. Matkan kokonaiskustannuksia arvioitaessa on säännön mukaan otettava huomioon paitsi matkustamiskustannusten korvaus myös kulkuneuvon käyttämisellä mahdollisesti saavutettu ajan säästö.
Nykyinen matkustussääntö suosii nopeinta ja edullisinta matkustustapaa sinänsä ymmärrettävistä syistä. Koska kansainvälistä lentoliikennettä kuitenkin suositaan verotuilla eikä se toistaiseksi kuuluu kansainvälisten päästörajoitusten piiriin, monissa tapauksissa ohjesääntö merkitsee lentämisen valitsemista myös sellaisilla matkoilla, jotka voisi kohtuullisin kustannuksin ja kohtuullisessa ajassa tehdä esimerkiksi junalla.
Eri kulkumuodoilla on hyvin erilaisia ympäristövaikutuksia. VTT:n Lipasto-tietokannan mukaan yhdellä kilowattitunnilla energiaa pääsee lentokoneella tyypillisesti 1,6 km, henkilöautolla 2,9 km, linja-autolla 3,9-5,3 km ja junalla jopa 7-14,3 km. Linja-auton ja junien kohdalla vaihteluväli kuvastaa eroja matka-ajon ja lähiliikenteen välillä. Matka-aika riippuu paljon mm. täyttöasteesta ja käytetystä teknologiasta.
Ilmastonmuutoksen torjuminen on haaste, johon voidaan riittävässä laajuudessa vastata vain, jos se otetaan huomioon kaikilla hallinnonaloilla, kaikilla tasoilla ja kaikessa toiminnassa. Yhtenä osaratkaisuna valtio voisi sisällyttää matkustamisen ilmastotaseen osaksi virkamatkan kokonaistaloudellisuuden arviointia.
Ohjesääntöön on kirjattu vaatimus kiinnittää huomiota matkan välittömien kustannusten ohella myös muihin kokonaiskustannuksiin vaikuttaviin seikkoihin, muun muassa matkan vaikutuksiin työajan käyttöön. Ilmastopäästöt voidaan asettaa omaksi kriteerikseen, ja ne voidaan suhteuttaa muihin kriteereihin kohtuulliseksi katsotulla tavalla.
Ohjesääntö suhtautuu melko tiukasti työ- ja lomamatkojen yhdistämiseen. Mikäli sääntöä tarkistettaisiin sallivampaan suuntaan vähäpäästöisten kulkumuotojen osalta, voisivat joustojen tarjoamat mahdollisuudet kannustaa matkustajia kestävään liikkumiseen. Mahdollisuus yhdistää tietyin ehdoin työ- ja lomamatkoja voisi vähentää kokonaismatkustamista ja sitä kautta ympäristölle aiheutuvia haittoja.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Voidaanko ja tuleeko valtion matkustusohjesäännön seuraavaan päivitykseen sisällyttää ympäristökriteereitä?
Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2008
Oras Tynkkynen /vihr
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen vastaus eduskunnan sivuilla
