Cancunissa neuvotellaan konkreettisesti teksteistä. Maat hakevat sopua ilmastokokouksen ja sen alaelinten päätöksistä sekä niiden liitteistä. Näiden pitäisi pohjustaa tulevaa ilmastosopimusta Kioton pöytäkirjan jatkoksi.

Keskiviikkona kahden neuvotteluraiteen – Kioton pöytäkirjan ja taustalla olevan ilmastosopimuksen – puheenjohtajat julkistivat uudet tekstiluonnokset. Vaikka tekstit ovat virallisesti vain puheenjohtajien hahmotelmia, käytännössä ne muodostavat neuvottelujen pohjan.

Luonnoksissa hakasulkeilla merkitään kohtia, jotka ovat vielä auki. Ne kuvaavat hyvin neuvottelujen keskeisiä kiistoja.

Ilmastosopimusraiteen pohjassa on hakasulkeistettu vielä mm.

• tavoitellaanko ilmastonmuutoksen rajoittamista kahteen, puoleentoista vai peräti vain yhteen asteeseen
• pitääkö teollisuusmaiden leikata päästöjä vuosisadan puoliväliin mennessä “vähintään 80-95” vai “yli 95” prosenttia
• mitkä maat ovat haavoittuvimpia lämpenemisen haitoille ja miten tukea kohdennetaan
• kirjataanko teollisuusmaiden päästövelvoitteet ja kehitysmaiden päästörajoitustoimet – ja jos niin mihin
• asetetaanko jatkoneuvotteluiden tavoitteeksi laillisesti sitova sopimus vai vain “lopputulos” (outcome)
• miten maiden toimia seurataan ja valvotaan
• miten kehitysmaiden metsäkadon torjumista rahoitetaan ja mikä on markkinamekanismien rooli
• kuinka paljon teollisuusmaiden tulee tukea kehitysmaiden ilmastotyötä pitkällä aikavälillä ja mistä rahat kerätään
• miten perustettavaa ilmastorahastoa hallinnoidaan

Avointen kysymysten lista on vielä melko pitkä. Toisaalta hakasulkuviidakko on siistiytynyt selvästi vuoden takaisesta.

Merkille pantavaa on, että markkinamekanismeja, ilmastonsuojelun vaikutuksia, teknologiansiirtoa, valmiuksien kohentamista ja sopimuksen arviointia koskevat kohdat ovat jo kokonaan vailla hakasulkeita. Eniten savottaa riittää päästötavoitteissa, metsäkadon torjumisessa ja rahoituksessa.