YK:n ilmastokokouksia järjestetään vuorollaan kussakin maanosassa – tai tarkemmin YK:n luokittelemilla alueilla. Mutta onko sillä väliä, missä kokous pidetään?

Ainakin emäntämaan kannalta on. Ilmastokokoukset ovat historian suurimpia valtioiden välisiä kokouksia, ja ne herättävät kohdemaassa valtavasti huomiota. Kahden viikon ajan ilmasto on ykköspuheenaihe.

Ilmastotietoisuuden herättämiseksi on arvokasta, että kokouksia on pidetty mm. Puolassa, Meksikossa ja nyt Etelä-Afrikassa. Samasta syystä kokous olisi hyvä järjestää joskus Venäjällä tai Yhdysvalloissa.

Kokouksen järjestävä maa toimii samalla sen puheenjohtajana. Puheenjohtajalla taas on valtava vastuu neuvottelujen onnistumisesta. Maan odotetaan hakevan sovun elementtejä sekä kokouksen alla että erityisesti sen aikana.

Viime puheenjohtajaa Meksikoa on ylistetty taiturimaisesta suorituksesta, joka teki Cancunin kokouksesta menestyksen – pitkälle vastoin odotuksia. Esimerkki epäonnistuneesta puheenjohtajuudesta taas on Tanska Kööpenhaminan kokouksessa.

Etelä-Afrikalla profiili ei ole ollut yhtä korkea kuin Meksikolla. Maa on silti mm. järjestänyt indaban nimellä kulkevia epävirallisia keskusteluja yhteisymmärryksen edistämiseksi. Puheenjohtajan roolia on pidetty yleisesti melko rakentavana.

Ilmastokokouksen pitopaikalla on siis väliä. Mutta mitä merkitsee ensi vuoden kohde, Qatar?

Valinta on monessa suhteessa ongelmallinen. Qatar on yksi öljyntuottajamaista, jotka ovat tähän asti jarruttaneet neuvotteluita. Maa on myös brutaali diktatuuri, joka polkee kansalaisten ihmisoikeuksia.

Toisaalta sijainnissa voi nähdä myös mahdollisuuksia. Lähi-idän öljyntuottajamaissa jos jossakin tarvitaan kokousten synnyttämää huomiota ja tietoisuutta ilmastokriisistä. Neuvotteluiden hankalimman maan, Saudi-Arabian, voi myös olla vaikeampi käyttäytyä siivottomasti, kun kokouksen onnistumisesta vastaa arabinaapuri.

Oras Tynkkynen