Dohan ilmastokokous päättyi jo tutuksi tulleeseen tapaan yli vuorokauden aikataulusta jäljessä. Mitä kahden viikon neuvotteluista jäi lopulta käteen?

Paljon prosessia, jonkin verran draamaa ja vähäsen sisältöä. Dohassa käytiin eräänlaiset metaneuvottelut, neuvottelut neuvotteluista.

Muodollisesti suurin päätös oli sopia Kioton pöytäkirjan toisesta sitoumuskaudesta vuosille 2013-20. Maiden ilmoittamat päästötavoitteet hyväksyttiin sellaisenaan, mutta vuonna 2014 arvioidaan, olisiko tahtia syytä kiristää kesken matkan.

Ensimmäiseltä Kioto-kaudelta ylijääneet päästöoikeudet (ns. kuuma ilma) on mahdollista siirtää täysimääräisesti toiselle kaudelle. Sosialismin romahduksen takia Puolan ja Ukrainan kaltaisilla mailla on päästöoikeuksista ylijäämää, eivätkä ne olleet valmiita luopumaan saavutetuista eduista.

Ylijäämää voi myydä, mutta muut maat voivat ostaa sitä enintään kahden prosentin verran omasta päästökiintiöstä. Päätösten liitteissä länsimaat sitoutuvat kuitenkin olemaan ostamatta kuumaa ilmaa, joten pykälät jäävät lähinnä teoreettisiksi. Leikkurilla hillitään uuden kuuman ilman syntymistä.

Kuuma ilma tarjosi kokouksessa eniten draamaa. Ensin Puola heittäytyi hankalaksi ja pyöritti EU:ta päiväkausia, ennen kuin tyydyttävä sopu löytyi – suomalaisen ministerin johdolla. Sitten kokouksen viimeisinä tunteina Venäjä yritti pistää hanttiin. Kokouksen puheenjohtaja nuiji kuitenkin päätökset tyynesti protesteista huolimatta.

Päätöksistä huolimatta Kioton toisen kauden merkitys jää käytännössä mitättömäksi. Mukana on EU:n lisäksi enää vain Australia, Ukraina, Kazakstan ja pari pikkuvaltiota, ja EU olisi toteuttanut päästövelvoitteensa joka tapauksessa. Merkitys onkin ennen kaikkea symbolinen: kehitysmaille on tärkeää säilyttää ainoa sitovia päästövelvoitteita teollisuusmaille asettava sopimus.

Koko maailman kattavasta uudesta ilmastosopimuksesta sovittiin Dohassa vasta askelmerkkejä. Valmisteleva seurakunta kokoontuu ensi vuonna kolme tai neljä kertaa. Luonnosta neuvottelutekstiksi käsitellään ilmastokokouksessa 2014, ja varsinaisen neuvottelutekstin pitää valmistua seuraavan vuoden puolivälissä.

Dohassa saatiin päätökseen vuosia jatkunut LCA-neuvottelulinja tulevista ilmastositoumuksista, mikä selkeyttää hieman neuvotteluviidakkoa. Monet asiat eivät kuitenkaan häviä mihinkään, vaan niistä keskustelemista jatketaan uusissa työohjelmissa.

Joskus prosessipäätöksetkin voivat olla periaatteellisia. Ensi ilmastokokouksessa on tarkoitus perustaa rakenne käsittelemään ilmastonmuutoksen haittojen korvaamista. Ensimmäistä kertaa mm. Yhdysvallat hyväksyi sen, että juridisesti tulenarkaa aihetta käsitellään neuvotteluissa.

Dohassa siis sovittiin uusista neuvotteluista, mutta ei päätetty päästövelvoitteiden tiukentamisesta. Kokouksessa ei sovittu uutta kehitysmaiden ilmastotyön rahoituksesta. Sitäkään ei tarkennettu, millaista uutta ilmastosopimusta jatkoneuvotteluissa lähdetään hakemaan.

Oliko Qatarissa pidetty kokous sitten qatarstrofi? Antoiko se aihetta naurahtaa dohahaha, niin kuin visertäjät Twitterissä leukailivat?

Ihmiskunta puksuttaa kovaa vauhtia kohti ilmastokriisiä samaan aikaan, kun valtioiden edustajat kiistelevät siitä, millaisia kokouksia pidetään ja milloin. Tyystin hyödytön ei Dohan kokouskaan silti ollut.

Jos matka uuteen ilmastosopimukseen on sata askelta, Dohassa otettiin niitä ehkä neljä. Se on harmillisen vähän, mutta ainakin askeleet ovat oikeaan suuntaan.

Oras Tynkkynen