YK:n ilmastokokousten perinteisiin kuuluu vuotuinen vertailu maiden ilmastopolitiikasta. Ympäristöjärjestöjen Climate Change Performance Index (CCPI) julkaistiin Limassa tänään.

Vertailu ei sisällä varsinaisia uutispommeja. Kärkipaikoilla keikkuvat Tanska, Ruotsi ja Iso-Britannia, joiden ilmastopolitiikkaa arvostetaan yleisesti. Perää pitävät taas tunnetut ilmastopolitiikan rintamakarkurit: Kanada, Australia ja Saudi-Arabia.

Saksa yltää vasta sijalle 22, vaikka maan saavutuksia energiatehokkuuden ja uusiutuvien edistämiseksi seurataan Suomessakin tarkoin. Yhdysvallat säilyttää paikkansa 44, vaikka maa on julkistanut viime aikoina monia kehuttuja ilmastoavauksia.

Kärkikymmeniköstä peräti yhdeksän kuuluu Euroopan maille. Kahdenkymmenen kärkeen pääsee silti jo kolme kehittyvää taloutta: Marokko, Meksiko ja Indonesia.

Suomelle vertailu ei sisällä sen paremmin hyviä kuin huonojakaan uutisia. Maamme suoritus pysyy edellisvuoden tasolla, vertailun 58 maasta sijalla 32.

Suomen edellä ovat kaikki Pohjoismaat, mutta myös mm. Unkari, Intia ja Egypti. Toisaalta päihitämme mm. Itävallan, Hollannin ja Japanin.

Miksi monissa muissa vertailuissa menestyvä Suomi pärjää ilmastopolitiikan arvioinnissa näin kehnosti? Raskaimmin painaa päästötaso: Suomen päästöt ja energiankulutus asukasta kohti ovat yksinkertaisesti niin korkeat.

Myös laskentaperusteet vaikuttavat. Kahdeksan prosenttia pisteytyksestä määritellään uusiutuvan energian viime aikojen kehityksen perusteella, mutta uusiutuvien nykyinen taso – Suomen perinteinen vahvuus – arvotetaan vain kahden prosentin verran.

Järjestöjen vertailussa on omat heikkoutensa, kuten tällaisissa arvioissa yleensäkin. Keino parantaa sijoitusta on silti yksinkertainen: määrätietoinen politiikka päästöjen vähentämiseksi.

Oras Tynkkynen