Liman ilmastokokous päättyi perinteiseen tapaan reippaasti yliajalla. Puheenjohtajan nuija kopahti pöytään sunnuntaina reilusti yli vuorokauden alkuperäistä aikataulua jäljessä.

Kokouksen henki oli pääosin melko rakentava. Sopua yrittivät hieroa mm. edistyksellisten Amerikan maiden AILAC, pienten saarivaltioiden AOSIS ja Afrikan maiden ryhmä. Myös esimerkiksi Yhdysvallat ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat toimivat harvinaisen sopuisasti.

Neuvottelut karahtivat kuitenkin vanhaan kivikkoon: rikkaiden ja köyhien maiden kyräilyyn. Kiinaa, Intiaa, öljyntuottajamaita ja Amerikan sosialistimaita edustava LMDC-ryhmä veti erityisen jyrkkää linjaa Malesian johdolla.

Kokouksen anti jäikin laihaksi. Kaikki vaikeimmat päätökset lykättiin myöhempiin neuvotteluihin. Toisaalta takapakkiakaan ei otettu, ja maat päätyivät sentään lopulta yhteisymmärrykseen.

Päätöstekstissä muistutetaan aiheellisesti, miten kaukana vielä ollaan polulta, joka rajoittaisi lämpenemisen enintään kahteen asteeseen. Vastustuksesta huolimatta mukana saatiin pidettyä viittaus liitteeseen, jossa on hahmoteltu tulevan ilmastosopimuksen elementtejä.

Elementtipaperin asema neuvottelujen pohjana nyt vahvistuu. Varsinainen neuvottelutekstiluonnos pitäisi kursia sen pohjalta kasaan ennen toukokuuta.

Maita pyydetään ilmoittamaan omat ilmastositoumuksensa mahdollisimman varhain ennen Pariisin kokousta ja mieluiten vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä. Ilmoituksista tulee käydä ilmi mm. se, ovatko päästörajoitukset reiluja ja kunnianhimoisia.

Uusien sitoumusten pitää olla tähänastisia tiukempia. Ilmoituksiin pyydetään sisällyttämään myös kehitysmaille erityisen tärkeä ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Teksti muuttui vielä aivan viime metreillä. Kehitysmaat saivat kuohittua päätöksestä maininnan, että köyhien maiden ilmastotyötä voisivat niin halutessaan rahoittaa muutkin kuin teollisuusmaat.

Lista sitoumuksista ilmoitettavista asioista löystyi muotoon ”voi sisältää soveltuvin osin”. Toisaalta sihteeristö saa nyt luvan laskea, mihin asti maiden ilmastotoimet yhteensä yltävät.

Sitoumusten arviointiin liikaa oli jopa vapaaehtoinen ”tunkeilematon ja helpottava vuoropuhelu, joka kunnioittaa kansallista itsemääräämisoikeutta”. Erityisesti Kiina ei voi hyväksyä missään olosuhteissa sitä, että ulkopuoliset tahot voisivat arvostella sen sitoumuksia – saatikka vaatia tiukentamaan niitä.

Kokouksessa syntyikin käytännössä Liman luuranko – karu kehikko lähes täysin vailla sisältöä. Jatkoneuvotteluissa tulee olemaan hyvin työlästä koota riittävästi lihaa luiden ympärille, jotta maailman maat voisivat vuoden päästä hyväksyä uuden ilmastosopimuksen.

Oras Tynkkynen