Ilmastoneuvotteluja on usein turhauttavaa seurata. Liman ilmastokokouksessakin on nähty sarja korviketoimintoja, joihin maiden edustajat ovat käyttäneet aikaa sisällöstä neuvottelemisen sijaan.

Tuntikaupalla on väitelty siitä, minkä paperin pohjalta voidaan keskustella, missä järjestyksessä ja millä kokoonpanolla. Aikaa on turahtanut myös sen pohtimiseen, merkitäänkö vaihtoehtoiset muotoilut tekstiin hakasulkeilla vai numeroituina kappaleina. Tämä aamu käytettiin peitsen taittamiseen siitä, missä huoneessa keskusteluja kannattaisi käydä.

Kokouksen viimeisenä virallisena päivänä on kuitenkin onneksi päästy jo lähemmäs asioita, jotka voivat viedä neuvotteluja eteenpäin. Suurimmat erimielisyydet pöydällä olevasta puheenjohtajien päätöstekstiluonnoksesta koskevat muutamaa kokonaisuutta.

Alkuvuodesta maailman maiden pitää laittaa pöytään omat ilmastotoimensa Pariisin ilmastosopimuksen pohjaksi. Mutta mitä ilmoitusten pitäisi kattaa?

Teollisuusmaat haluavat keskittyä päästörajoituksiin; niissäkin riittää tekemistä. Kehitysmaat taas vaativat rinnalle ilmoituksia maiden toimista ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja köyhien maiden ilmastotyön rahoittamiseksi.

Seuraavaksi pitää ratkaista, mitä maiden ilmoituksille tehdään. Merkitäänkö ne vain tiedoksi vai arvioidaanko niitä jotenkin sen varmistamiseksi, että yhteen ynnättyinä yksittäiset toimet riittävät?

Pohjateksti ehdottaa, että köyhien maiden ilmastotyötä voisivat rahoittaa rikkaiden maiden lisäksi muut maat, jotka kokevat siihen pystyvänsä. Ilmastorahastoa ovat jo tukeneet monet kehitysmaat.

Toiveen kirjaaminen ei kuitenkaan kelpaa monille, jotka haluavat varjella palomuuria teollisuus- ja kehitysmaiden välillä. Heidän mielestään rahoitus on vain ja ainoastaan teollisuusmaiden velvoite.

Kokouksen pöydällä on nyt keskeisistä kiistoista kustakin kolme vaihtoehtoa. Neuvottelujen kuluessa vaihtoehdot luultavasti elävät, ja pääaiheiden ulkopuolelta otettaneen keskusteluun muitakin teemoja.

Erimielisyyksien kirjoa on kuitenkin rajattu, ja mahdollinen ratkaisu alkaa olla käden ulottuvilla. Onnistutaanko sopu saavuttamaan, se ratkeaa toivottavasti pian.

Liman kokouksen viime metrien kiistat voivat vaikuttaa vielä varsin teknisiltä. Jos niihin kuitenkin löydetään toimiva ratkaisu, helpottaa se olennaisesti kansainvälisen ilmastosopimuksen solmimista vuoden päästä Pariisissa.

Ja se ei ole tekninen, vaan kohtalonkysymys.

Oras Tynkkynen