Suomi pärjää hyvin – ja huonosti

Suomi sai kiitosta, kun World Energy Council julkisti Dohan ilmastokokouksessa tuoreen raporttinsa. Energiajärjestelmän kestävyyttä vertailevassa Energy Sustainability Indexissä maamme pääsee sijalle viisi.

Suomi-Ruotsi-maaottelun voittaa koko maailman ykkönen Ruotsi. Kymmenen kärjessä on peräti neljä Pohjoismaata ja kolme EU-maata.

WEC arvioi energiaturvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja ympäristöllistä kestävyyttä, joista kullakin on neljänneksen painoarvo. Ilmastoa ronskisti kuormittava maa voi siis menestyä vertailussa, kunhan vain taloudellisilla ja sosiaalisilla perusteilla sijoittuu vastaavasti paremmin. Viimeinen neljännes lasketaan toimintaympäristön perusteella.

Parhaat pisteet Suomi saa toimintaympäristön vakaudesta ja ympäristömyötäisyydestä. Nuhteita sen sijaan tulee energian kulutuksen kasvun kiivaudesta ja tuonnin suuresta osuudesta. Myös talouden näkymät heikentävät sijoitusta.

Eilen julkistetussa toisessa vertailussa Suomi menestyy huonommin. Kansalaisjärjestöjen Climate Change Performance Index (CCPI) rankkaa maamme sijalle 38, pykälän edellisvuotta alemmas.

Muut Pohjoismaat ja EU hallitsevat myös CCPI:tä. Tanska pitää ensimmäistä sijaa ja Ruotsi tulee heti toisena. Kymmenen kärjessä Euroopan ylivaltaa häiritsee vain Meksiko. Suomen edelle yltävät myös mm. Romania, Egypti ja Valko-Venäjä.

Pisteytyksestä 4/5 tulee päästötasosta ja päästöjen muutoksesta. Viimeinen viidennes lasketaan arvioimalla maan ilmastopolitiikkaa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna luvuissa ovat myös metsäkadon päästöt, mikä heikentää Brasilian ja Indonesian kaltaisten maiden sijoitusta.

Maiden ansioita voi vertailla monin eri tavoin. WECin vertailussa plussaa saa mm. halvasta bensasta, jonka tulkitaan edistävän sosiaalista oikeudenmukaisuutta. CCPI:ssä taas ydinvoiman lisäyksestä saa miinusta, vaikka se ei – lukuisista muista ongelmista huolimatta – juuri aiheuta ilmastopäästöjä.

Vertailuihin kannattaa siis suhtautua terveen kriittisesti. Suuntaa ne kuitenkin antavat. Kaikkien vertailujen mukaan Suomella riittää parantamisen varaa, jotta saavutamme Pohjoismaiden nykyisen keskimääräisen tason – puhumattakaan siitä, että pysymme niiden etenemisen tahdissa.

Oras Tynkkynen


← Edellinen: Mikä Dohan ilmastokokous? → Seuraava: Silta yli päästökuilun
Matkablogi: Doha 1.–8.12.2012

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *